Jääskän Loman pihaan ajaessamme meitä vastaanotti heinäkuussa pentuina näkemämme jänikset. Ne olivat jo kasvaneet isoiksi. Jänikset olivat hyvin kesyjä, ja antoivat kuvata itseään meistä välittämättä.
Rentouduimme illan takkatulen ääressä.
7.9.2011
Olimme varanneet kaksi päivää aikaisemmin Kuusamo Safariksen kautta koskenlaskuretken. Reitti oli helppo, kosket olivat vaikeusasteiltaan 1-3, joten myös me uskalsimme ensikertalaisina kokeilla lajia. Koko perheen koskenlaskuseikkailu maksoi 30 € henkeä kohti. Hinta ei sisältänyt matkoja, mutta Kitkajoen varteen, Käylä-Juumareitin lähtöpisteeseen ajoi Rukalta ainoastaan n. 18 km, joten kuljetuksen puuttuminen ei haitannut.
Veneiden saapuessa alkoi hieman jännittää, mutta mieli oli myös utelias. Kumiveneitä saapui paikalle kaksi. Molempiin veneisiin nousi kuusi seikkailijaa ja ohjaajat, joita ilman matkaan ei olisi uskallettukaan lähteä. Ensin saatiin ohjeet, ja turvallisessa paikassa testattiin käännöksiä ja yhteen melomista. Sitten matkaan!
Ensimmäiset kolme koskea olivat vaikeudeltaan ykkösluokkaa. Jo ensimmäinen koski heitti vedet päällemme, mutta lainaan saamamme sadevaatteet suojasivat hyvin. Vaikka meloa pitikin aina koskien aikana, oli veneessä myös moottori, minkä avulla matkaa tehtiin silloin, kun koskia ei ollut.
Seuraavana vuorossa oli vaikeudeltaan kakkosen koski. Koski ei vielä ollut liian pelottava, mutta silti jännityksellä odotimme, mitä kolmonen toisi tullessaan, sillä jo tässä pudotusta oli reilut kaksi metriä. Kahden kakkosluokan kosken jälkeen saavuimme kolmoskoskelle. Ohjaaja kertoi, mistä tulisi meloa, mutta luotimme hänen ohjaustaitoihinsa. Meloimme tahdissa melojen aina välillä lyöden pohjakiviin. Vesi oli normaalia matalammalla. Laskimme kosken vauhdikkaasti, ja yllättävän helposti. Vaikka vähän hirvittikin, olimme jokainen samaa mieltä, että vielä nelostakin olisi ollut mielenkiintoinen kokeilla. Matkan lopetti vaikeusasteeltaan 0,5 koski, mikä kolmosen jälkeen tuntui lähinnä tavalliselta virtaukselta. Koko veneellinen oli samaa mieltä: tätä voisi kokeilla joskus uudelleenkin.
Ajoimme Rukan keskukseen, Rukan infoon, mistä haimme kartan Rukan alueen vaellusreiteistä. Infon läheisyydessä sijaitseva Twin Peak houkutteli meidät maistamaan ulkona mainostettuja piiraita. Piiraat maksoivat 3,9 € / kpl. Ne olivat erinomaisia! Kahvila olisi tosin saanut olla auki iltakuutta kauempaankin - tiedä, vaikka olisimme tulleet sinne uudelleen. Pienen levähdyksen jälkeen palasimme mökille. Lähdimme kiertämään mökin lähiympäristöä ja ihastelemaan lumettomia rinteitä. Mökin lähellä törmäsimme fasaanin poikasiin sekä poroihin.
Väsymys alkoi vaikuttaa, ja palasimme takaisin mökille. Laitoimme levyt kuumiksi ruokaa varten.
Illalla saunottiin ja poltettiin puita takassa. Tuikut valaisivat yläkertaan johtavilla portailla - tuikkukupeissaan tietysti, turvallisuussyistä. Illan hämärtyessä sytytettiin tuli myös ulos grillikatokseen. Luonnon keskellä oli upeaa katsella tulen liekkejä ja haistella valmistuvan ruoan tuoksuja.
8.9.2011
Aamulla herättyämme päätimme lähteä vaeltamaan jonkin Rukan alueen vaellusreiteistä. Salmilamminkylän reitti näytti miellyttävältä, eikä kolmen kilometrin reittimatka kestäisi liian kauaa. Reitti oli merkitty karttaan arviolla "helppo''. Kartan mukaan reitti alkoi jo Rukan keskuksesta, mutta päätimme siirtyä suoraa hiihtostadionille, minkä kautta reitti kulki. Emme löytäneet minkäänlaisia viittoja tai kylttejä reitistä, joten suunnistimme kartan avulla. Puolet matkasta oli nousua, joten arvointi "helppo" ei mielestämme kuvannut reitin todellista vaikeustasoa. Kyseessä oli ilmeisesti hiihtoreitti, sillä se kulki soratietä pitkin.
Reitin puolivälistä alkoi kuitenkin Valkeisenvaaran kahdeksan kilometrin vaativaksi merkitty reitti, mikä poistui soratieltä keskelle luontoa. Porot ja kuukkelit pitivät meille seuraa. Kävelimme reittiä hetken matkaa, mutta päätimme karttaa tutkittuamme suunnata maisemia katsomaan vieressä sijaitsevalle Valkeisenlammelle. Jatkoimme vielä lammen ohi, nousevaa metsätietä pitkin ylemmäs. Ylhäältä paljastui Yli-Pessarin lampi, mikä näytti jo tältäkin korkeudelta katsottuna upealta. Reitin varrelta löysimme myös muutaman karvarouskun, mitkä napattiin talteen pussiin.
Vieressämme nousi vieläkin korkeampi kukkula. Lähdimme kiipeämään sen päälle, vaikka valmista reittiä ei huipulle kulkenutkaan. Maisemat houkuttelivat matkalaisia. Laen päältä näkyi kauas, mutta ylhäällä kasvavat puut hieman piilottivat maisemaa. Ylhäältä löytyi lisää sieniä. Ihailimme maisemia ja lähdimme suuntaamaan jälleen alaspäin, takaisin kohti Rukakeskusta. Hetken matkaa käveltyämme päädyimme soratielle, mitä kuljimme alunperinkin. Reitti kulki osittain Talvijärven rantaa myötäillen.
Lähdimme etsimään lisää herkullisia sieniä Rukajärven maastoista. Upeat joutsenet lentelivät ylpeinä ja kymmenet karvarouskut odottivat kerääjiään. Ja kyllä niitä kerättiinkin. Sieniä saatiin niin paljon, että jouduimme hakemaan kaupasta merisuolaa ja purkin sienten suolaamista ja säilöntää varten. Ensimmäiset saatiin maistaa mökillä heti ryöppäyksen jälkeen.
Oli jälleen aika laittaa sauna päälle. Saunan jälkeen suuntasimme ulos syömään. Tilasimme taksin noutamaan. Taksi kiersi Itä-Rukalta katsottaessa pidempää reittiä, mikä hieman harmitti, mutta syömään suunnattiin iloisin mielin. Tilasimme Pisteestä haloumijuusto- ja talonhampurilaisateriat. Haloumijuustohampurilainen oli teemaltaan muiltakin osin kreikkalainen, sillä annokseen kuului myös tzatziki. Ruoat olivat erinomaisia ja edullisia, 13 € / annos. Annoksiin sai valita joko salaattipedin tai perunat. Jo salaatilla sai mahansa täyteen, sillä annos oli kokonaisuudessaan iso ja täyttävä.
Kävimme vielä ruoan jälkeen Zonessa kuuntelemassa musiikkia ja nauttimassa yhdet virvokkeet. Zonessa oli karaokeilta. Paikka oli tyhjähkö, mutta pidimme siitä, että mahduimme mukaan ilman ahdistavaa tungosta.
Kävelimme vieressä sijaitsevalle taksipysäkille ja lähdimme mökille nukkumaan.
9.9.2011
Aamulla siivosimme mökin ja lähdimme kotimatkalle. Loma Rukalla loppuu aina liian aikaisin.
Kotimatkalla pysähdyimme Oulun kreikkalaisessa ravintolassa, Crecianissa. Ruoka oli erinomaista. Annokset olivat isoja, ehkä liiankin, sillä ihanat kreikkalaiset maut - feta, olivi ja valkosipuli saavat väistämättä syömään itsensä liian täyteen.
http://www.jaaskanloma.fi/
http://www.kuusamosafaris.fi/
http://www.rukapeak.fi/
http://www.ravintolazone.fi/
http://www.crecian.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti