Sotkamo, Vuokatti 6.-8.12.2013

Saavuimme lumiseen Vuokattiin ystäväpariskuntamme kanssa itsenäisyyspäivän iltapäivällä. Takana oli pitkähkö automatka, joten ensimmäisenä ryhdyttiin valmistamaan ruokaa. Sytytimme kynttilöitä ulos ja tuikkuja sisään. Mökki oli ystävämme työpaikan kautta varattu, joten tästä johtuen mökkiarviointi jää tällä kerralla tekemättä.

Pitkän kokkaustuokion jälkeen nautimme kermaisia herkkuja tuikkujen koristaessa ruokapöytää.

Pienen sulattelun jälkeen puettiin toppavaatteet ylle ja lähdettiin kävellen tutustumaan alueeseen. Tilaisuus käytettiin tietysti myös geokätköilyyn, mikä löytyikin läheisen järven rannalta. Lähellä sijaitsi myös laavu, mitä pidimme varteenotettavana vaihtoehtona seuraavan päivän hiihtoretken eväiden lämmittämiselle.

Kiersimme pitkän lenkin maisemia ja paikallisten jouluvaloja ihastellen. Matkan varrelle jäi mm. ruokakauppaa ja rinteitä. Lumi tuiskutti, ja sitä ehtikin illan aikana sataa muutamia senttejä.

Mökillä ihailtiin (sekä kauhisteltiin) itsenäisyysjuhlien pukuja sekä bongattiin tuttuja ja tuntemattomiakin. Glögikupin kanssa maistuivat erityisesti joulusuklaakonvehdit, kuten toki muutkin herkut. Ilta päätettiin Aliaksen pelaamisella.

7.12.2013
 

Aamupalan jälkeen puettiin hiihtovaatteet ylle ja laitettiin monot jalkaan ensimmäistä kertaa tälle talvelle. Lunta tuiskutti, mutta pakkasta ei onneksi ollut liikaa. Mökin vierestä lähti latualue, mitä ei vielä oltu laduksi tehty. Hiihdimme tätä n. 1,5 kilometriä eteenpäin, kunnes muiden harrastajien tekemät urat päättyivät. Reitti ei jatkunut minnekään, vaikka yritimme sille jatkoa löytääkin. Hiihtelimme hieman edestakaisin, kunnes lopulta päätimme suunnata eväinemme eilen näkemällemme nuotiopaikalle. Laavu sijaitsi Vuokatinrannan läheisyydessä.

Laavulla oli valmiiksi vajallinen kuivia puita. Sytytimme nuotion ja laitoimme eväät – makkarat ja valkosipulileivät valmistumaan ritilälle.

Ruokailun jälkeen, latujen puuttumisen vuoksi päätimme palata takaisin mökille.

 

Mökillä hieman sulateltuamme miehet lähtivät rinteeseen (mökkiin kuului kaksi kausikorttia) ja naisten kesken lähdimme shoppailu- ja kiertoretkelle. Kävimme tutustumassa mm. Vuokatin hiihtotunneliin, mikä sijaitsi Vuokattikeskuksessa, missä oli myös muutama liikekin. Tunnelin pituus oli 1,2 km.


Hiihtotunnelin lähtö ostoskeskuksessa

Hiihtotunneli

Suuntasimme seuraavaksi Sotkamon kekustaan, mikä sijaitsi n. 7 kilometrin päässä Vuokatin keskuksesta. Sotkamossa oli useita pieniä liikkeitä, jotka olivat ikäväksemme menneen lauantaipäivänä kaikki jo kahdelta kiinni. Suuntasimmekin sen vuoksi heräteostoksille isompaan markettiin.

Haimme vielä kuplivaa illaksi ja sovimme treffit miesten kanssa laskettelurinteiden alaravintolaan, missä kaakao maksoi 2,5 € ja iso olut 5 €. He kertoivat, että alueella oli yksi ainoa avonainen rinne. Siinä tuntui kuitenkin riittävän laskettavaa. Taitavimmat olivat tehneet hyppyreissä hurjia temppuja muiden iloksi.

Lähdimme vielä hetkeksi mökille, ennen kuin miehet lopettivat laskettelun.

Pienen ruokatankkauksen jälkeen suuntasimme Katinkullan kylpylään. Lippujen hinnat olivat ällistyttävän suuret– 18 € / henkilö. Maksoimme itsemme kuitenkin sisään.

Pukutiloja ei ollut erikseen miehille ja naisille, vaan kaikki olivat samassa tilassa. Suihkut olivat sentään erikseen, mutta niitäkään ei ollut riittävästi. Kylpylä oli täynnä ihmisiä, hädin tuskin mahduimme liikkumaan. Poreita ja polkuja oli monenlaisia, kylmäallas ja ulkoallas löytyivät, käytössä olisi ollut myös normaali uima-allas, ja jotkut lipittivät janoisina juomiaan allasbaarissa. Istuimme erilaisissa poreissa ja kokeilimme vesiliukumäkeä. Altaiden reunat olivat täynnä sinistä hometta, mikä oli todella epämiellyttävää.

Uiskentelimme jonkin aikaa virtauksessa, kunnes joku lapsi edessämme oksensi veteen. Oksennus jatkoi veteen sekoittuen matkaansa, ja ihmiset sen kaiken (tämän sekä muun epämiellyttävän) keskellä uimista. Me päätimme jättää kylpyläkokemuksemme tähän.

Kävimme saunassa, ja vielä keskellä suihkutilojen lattiaa lapsi pissasi alleen. Kuinka moni heistä päästää suoraa altaaseen – en halua tietää.

Lähdimme takaisin mökille vaatteiden vaihtoon. Laitoimme itsemme ravintolakuntoon ja suuntasimme vielä takaisin Katinkultaan, missä menimme syömään ravintola O’Learysiin. Sinne ei saanut etukäteen varata pöytiä, mutta iltayhdeksän aikaan pitäisi työntekijän  mukaan olla tilaa. Kokki puolestaan lopettaisi työskentelyn puoli kymmeneltä.

Saimme ravintolasta pöydän, eikä ruoan odotusaikakaan ollut ihan niin pitkä, kuin aluksi tarjoilija veikkasi. Tilasin Classic Caesar salaatin (12,90 €), mistä pyysin jättämään Caesar-salaatinkastikkeen pois, koska se sisältää anjovista. Tarjoilijan mielestä annosta ei merkittäisi kasvisannokseksi, mikäli näin olisi, mutta hän lupasi kaikesta huolimatta tarkistaa asian kokilta. Ja kyllä – anjovistahan tämä "kasvisannos" sisälsi. Sain näin ollen annokseni kermaviilillä. Oma ruokani ei siis juuri miltään maistunut, mutta muut ilmeisesti pitivät omistaan. Marvin Hagler’s pulled pork burger maksoi 17,50 €, iso limsa 4 € ja iso olut 5,9 € / 7,9 €.

Tunnelma oli todella sporttinen, sillä useista televisioista, joita sijaitsi joka puolella ravintolaa, tuli jokaiselta nyrkkeilyä. Se hieman latisti ruokailutunnelmaa, mutta pubitunnelmaksi se olisi saattanut sopiakin.

http://www.vuokatti.fi/fi/etusivu/

http://www.vuokattisport.fi/tilat-ja-palvelut/liikuntapaikat-sisalla/hiihtotunneli

http://www.holidayclub.fi/kohteet/katinkulta/kylpyla/

http://www.olearys.fi/holidayclubkatinkulta?UnitID=164&

Kuusamo, Ruka, Jääskän Loma, 4.-8.9.2013

Rukan huipulta, ravintola Peak

Pohjoisen ruskan houkuttelemana lomamme suuntautui jälleen Kuusamoon. Ennen Rukalle saapumista täytettiin ostoskassit Kuusamon keskustassa, minkä jälkeen ruskan upeaa väriloistoa ihaillen ajoimme mökille.

Sen verran ehdittiin illasta nauttia, että kynttilät ja takkatuli sytytettiin, mutta pikku hiljaa suunnattiin ajatukset kohti seuraavaa päivää.

5.9.2013

Minigolf

Olimme varanneet etukäteen koskenlaskun Basecamp Oulangalta, mikä koittaisi vasta iltapäivällä. Aamupäivälle emme siis hirveästi kasanneet suunniteltua ohjelmaa.

Haimme Rukan keskuksesta esitteitä ja ajankohtaista Kuusamon tapahtuma- ja uutistietoa. Mm. esitteet Riisitunturista tarttuivat matkaamme.

Rukakeskuksen alueelle oli tullut uusia aktiviteetteja – ravintola Pisteen ja rinteiden välissä sijaitsi minigolf-alue, ja samaiselta paikalta lähti myös fresbeegolfrata.

Kävimme vielä ihastelemassa aina niin ihanaa Pitäjän Pirttiä, mistä muutama matkamuistokin tarttui mukaan.

Pitäjän Pirtti

Hieman kelloa vilkuillen ajoimme Itä-Rukan puolelle, ravintola Peakin parkkipaikalle. Pysäköintialueelta oli lyhyt nousu Rukan huipulle, mistä maisemia sai ihailla jokaiseen ilmansuuntaan.

Kiipesimme vielä Juhannuskallion päälle, mistä näköala laajeni edelleen. Olipa joku piilottanut alueelle geokätkönkin löydettäväksemme.

Juhannuskallio

Lähdimme puoli kahden aikoihin ajamaan kohti Oulangan Basecampia. Olimme varanneet koskenlaskun Kitkajoelta, nimeltään Villi K-18. Reitille kuului kolme koskea, tasoiltaan 2-4. Kävimme kaksi vuotta sitten laskemassa kosket 1-3, joten koskenlasku uudella reitillä kiinnosti. Koskenlaskun hinta oli 49 € / hlö, mistä S-etukortilla sai 5 € alennusta.

Ensin puettiin ylle sadevaatteet ja kumisaappaat. Olimme ottaneet mukaamme kamerat ja vesipullot, mutta niille ei tuntunut olevan tilaa lautassa. Kamera saatiin kuitenkin tungettua taskuun vedenkestävässä pussissa. Matkan aikana ei kuvia sillä kovin helposti saisi otettua.

Lisäksemme koskenlaskuun osallistui kaksi slovakialaista turistia. Ohjeet ja opastus toteutettaisiin siis pääasiassa englanniksi.



Jyrävä

Melontaharjoituksen jälkeen lähdimme melomaan kohti Karhunkierroksen maisemia. Ensimmäisenä alitimme pienen karhunkierroksen viimeisen riippusillan, minkä jälkeen alkoi ensimmäinen koski, kakkosluokan Niskakoski. Koko matkan pituus oli neljä kilometriä, mikä kuljettiin kokonaisuudessaan meloen. Koskenlasku oli siis melko raskasta ja hikistä puuhaa etenkin auringon paahtaessa pilvettömältä taivaalta. Matkan varrella nähtiin myös Jyrävänjärvi. Koskista seuraavana saavuttiin kolmosluokan Myllykoskelle. Viimeisimpänä ja pisimpänä meitä koetteli nelosluokan Aallokkokoski, missä vesi roiskui koko rahan edestä. Pian tämän jälkeen rantauduimme, vähän ennen kuutosluokan Jyrävää, mitä täällä ei laskettu edes hurjapäiden ryhmissä.

Rantauduttuamme saimme ottaa valokuvia rannalla sekä ylhäällä maisemia ja koskia ihastellen. Sadevaatteet koottiin kypärän sisään, mikä yhdessä pelastusliivien kanssa laitettiin riippumaan melaan. Mela heitettiin olan päälle matkan ajaksi. Paluumatka, reipas 2 kilometriä vaellettiin Karhunkierroksen reittiä pitkin takaisin lähtöpisteeseen. Kokonaiskestoksi koskiseikkailulle kertyi tunti ja 50 minuuttia.

Rukatonttu

Mökille palattuamme teimme uunissa lämpöisiä leipiä. Olimme suunnitelleet illaksi suuntaavamme ravintola Rukatonttuun, missä ohjelma-aikataulujen (internetissä) mukaan olisi yleistiedolla täytetty tonttuvisa. Päätimme lähteä testaamaan yleistietomme tason.

Ravintola ympäristöineen oli todella kaunis. Kerroimme tiskillä ottavamme juomat ja osallistuvamme tonttuvisaan. Myyjä kuitenkin totesi, ettei hänen tietojensa mukaan visaa järjestettäisi enää. Varmistus asiaan tuli myös keittiön puolelta – tietoja ei vain oltu päivitetty internetin tapahtumakalenteriin. Olimme pettyneitä, mutta emme kehdanneet lähteä ostamatta lupaamiamme juomia, vaikka siihen olisikin ollut hyvä syy. Kaakao maksoi 3 € ja iso olut (0,5 l) 5,5 €. Ravintolan terassille paistoi aurinko, ja siitä oli upea näkymä järvelle.

Illalla lämmitettiin vielä sauna ja nautittiin kynttilöiden ja takkatulen luomasta tunnelmasta.

6.9.2013

Tämän päivän olimme suunnitelleet pyhittävämme vaellukselle. Tämänvuotiseksi kohteeksi olimme valinneet Riisitunturin. 10,7 kilometrin mittainen Riisin Rietas tuntui sopivan pituiselta päivävaellukselta.

Matka mökiltä Riisitunturin lähtöpisteeseen oli kokonaisuudessaan 40 kilometriä. Huom! Infopisteen ja sitä ympäröivän parkkipaikan jälkeen oli ajettava vielä pari kilometriä ylöspäin, minkä jälkeen saavuttiin Riisitunturin aloituspisteelle.

Riisitunturin aloituspiste

Ensimmäinen 1,7 kilometriä oli nousua. Jo ennen Riisitunturin huippua maisemat olivat upeat. Huipulta lähti reittejä kolmeen eri suuntaan. Viivyimme ylhäällä jonkin aikaa geokätköillen ja kuvaillen.

Riisin Rietas jatkui seuraavat 1,7 kilometriä alamäkeen. Reitti oli juurakkoinen ja osittain kostea. Normaaleilla lenkkikengillä kuitenkin pärjäsi, kun katsoi, mihin astui.

Ensimmäinen laavu oli nimeltään Uusipuro. Laavu sijaitsi pienen lammen rannalla, ja se oli täynnä makkaroita grillaavia turisteja. Onneksi meillä ei vielä ollut nälkä. Seuraavat kilometrit kuljettiin suurimmaksi osaksi metsän siimeksessä, joten nähtävää ei juurikaan ollut. Siellä täällä solisi pieniä metsäpuroja. Muutamat historiaan liittyvät esittelytaulut piristivät meitä matkan aikana. Nautimme myös marjoista, joita oli mukava napostella aika-ajoin. Matkan aikana kohtasimme myös kuukkeleita.

Saavuimme suopohjaiselle heinäpellolle. Näkymä oli vaikuttava. Yhdestä ladosta oli enää vain katto jäljellä. Huomasimme toisessa ladossa olevan penkit, joten päätimme pitää ruokataukomme tässä, Riisinsuon niittyladolla, hieman puolenvälin paremmalla puolella. Evääksi oli tehty kaakaota, kahvia ja rieskaa. Ruokailun aikana sai tutustua alueen ja heinänteon historiaan, joista kuvitettuja tauluja riippui seinällä.


Riisinsuon niittylato

Pian alkoi jälleen ylämäkinousu. Nousun aikana ohitimme myös Soilun laavun, mikä jäi polulta n. 50 metriä sivuun. Jatkoimme matkaa ylämäkeen.

Riisin autiotupa

Seuraavana levähdyspaikkana oli Riisitunturin maja. Täällä oli matkailijoiden iloksi myös Riisin autiotupa, missä kamiinalla saisi helposti lämpimäksi koko kuuden hengen mökin. Kirjoitimme nimemme pöydällä olleeseen vieraskirjaan. Pihassa oli myös nuotiopaikka ja puuvaja. Innokkaat geokätköilijät löysivät kätkön täältäkin.


Maisemat muuttuivat sitä komeammiksi, mitä ylemmäs kuljettiin. Pian saavuttiin kuitenkin risteykseen, mistä loppumatka kuljettiin alamäkeen.
Vaelluksen kokonaiskesto kaikkine ohjelmineen oli hurjat 3 tuntia 50 minuuttia. Maaston korkeuserot, juurakkoiset polut ja oheisohjelma olivat hidastaneet matkantekoa. Riisin Rääpäsy (4,3 km) olisi saattanut olla tällä kertaa parempi vaihtoehto, ja senkin aikana olisi luultavasti nähnyt kaiken näkemisen arvoisen.

Vuohenjuustopaistos ja
savuporohärkä

Mökille palattuamme ja hetken levähdettyämme laitettiin sauna päälle. Olimme suunnitelleet syövämme illalla ravintolassa. Koska viime vuonna meidät ihastuttanutta Vanhaa Karhua ei enää ollut, päätimme ruokalistoja ja kasvisruokamahdollisuuksia punnittuamme illastaa ravintola Kaltiokivessä. Ravintolassa oli meneillään pihviviikot, jonka listalta olisi saanut koottua myös edullisen kasvisaterian (9 €, mikä koostui 3 € osista – perunat, salaatit jne.), mutta koska tämä selvisi vasta paikanpäällä, päätin tilata annoksen, mitä olin jo etukäteen suunnitellut. Vuohenjuustopaistokselle tuli hintaa 16,90 €, savuporohärkä maksoi 26,50 €, 0,6 litran olut 8,90 € ja 0,5 litran limsa 3,4 €. Ruoka oli erinomaista. Ravintola oli tunnelmallinen valaistuksineen. Ilta hämärtyi samaan aikaan, ja sekä ravintolan että alueen valot loistivat upeasti hämärtyvässä illassa.

7.9.2013

Oli jälleen tiedossa luontopäivä. Tänään kerättäisiin karvalaukut pois vanhasta, ”salaisesta” sienipaikastamme. Ja siellähän ne tapansa mukaan meitä odottivatkin. Saimme kerättyä kaksi pientä sangollista täyteen, ja vielä perkauksenkin jälkeen sieniä jäi reilusti suolattavaksi asti. Metsässä ei ollut ainoatakaan hämähäkinseittiä, eikä kotimetsissä riesana olevia hirvikärpäsiä. Täällä sai keskittyä täysin maisemiin ja metsän omiin ääniin ja tuoksuihin.

Ryöppäsimme sienet, minkä jälkeen päätettiin lähteä herkuttelemaan kahvilaan. Pitäjän pirtissä olimme nähneet pullia, joten suuntasimme sinne tyydyttämään makeannälkäämme. Tilasimme omenapiiraanpalan 2,90 €, mikä oli todella hyvää, kahvia 1,50 € ja kaakaon 2 €. Kiersimme samalla alueen ostoskohteet.

Takaisin tullessamme pyörähdimme Itä-Rukan rinteiden kautta, mitkä peittyivät sumun varjoon. Caravan-alueella oli useita matkailuajoneuvoja.

Mökin pihaan saavuttuamme kohtasimme poroja, joita olimmekin jo odottaneet ”vieraiksemme”. Nappasimme niistä muutaman valokuvan, ennen kuin ne jolkottelivat jäkälät suupielissä roikkuen tiehensä. Myöhemmin eläinvieraana mökin pihassa näimme myös jäniksen.

Pian laitettiin ruoat folioihin ja sytytettiin nuotio mökin vieressä olevalle laavulle. Metsän ja savun sekoittuva tuoksi oli kerrassaan ihana! Nuotion hieman hiillostuttua laitettiin kasvisnyytit ja pihvi kypsymään. Eväät syötiin myöhemmin sisällä.

Kävimme vielä iltakävelyllä viereisessä metsässä ja nevalla. Sää oli jälleen aurinkoinen, tunnelma oli pysähtynyt. Vielä sytytettiin sauna, missä ehdittiin käydä rentoutumassa ennen illan elokuvaa.

http://www.jaaskanloma.fi/kuusamoruka

http://basecampoulanka.fi/ohjelmat/sulan-maan-aikaan/koskenlasku/villi-k-18/

http://www.luontoon.fi/retkikohteet/kansallispuistot/riisitunturi/Sivut/Default.aspx
http://www.rantasipi.fi/hotellit/rukahovi/ravintolat/fi_FI/ravintolat/

Kinnula, Salamajärvi, Ahvenlampi, telttamajoitus, 24.-25.8.2013

Tutustuimme hiljattain päiväseltään Salamajärven Ahvenlampeen, mihin ihastuimme heti. Niinpä selvä matkakohde tällä kerralla oli Ahvenlampi, minne lähdimme vuoden viimeiselle telttaretkelle.

Perillä appivanhemmat odottivat asuntoautoineen. Ajoimme oman automme alas, lammen läheisyyteen.

Ensimmäisenä perinteisesti laitettiin välineet pyyntiin ja kasattiin teltta. Kalastuslupa maksoi 15 € vuorokaudelta. Ruoka oli valmistumassa autossa. Samaan aikaan eräs perhe saapui paikalle, aivan telttamme viereen autollaan. He ryhtyivät kalastamaan tavaroidemme ja virveliemme keskeltä, tulivat kuin kotiinsa. Lähdimme syömään asiaa harmitellen.

 



Saunarakennus

Eräkämppä

Ruoan jälkeen päätimme lähteä lammen toiselle laidalle, missä saisimme olla rauhassa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, päivä oli kesäisen kuuma. Lampi oli pitkospuin reunustettu (n. 600 metriä rantaa), mutta pitkospuut olivat jo melko huonossa kunnossa. Kumisaappaat tulivat todella tarpeen. Kiersimme naisten kesken lammen ympäri ja tutustuimme metsähallituksen omistamaan eräkämppään, mitä sai vapaasti vuokrata. Mökin pihapiirissä sijaitsi myös saunarakennus, navetta ja ilmeisesti yleisessä, myös vaeltajien ja kalastajien käytössä oleva wc-rakennus. Rakennuksen ohi kulki vaelluspolku (osa Peuran polkua). Täällä sijaitsi myös pieni uimapoukama.

Tällä välin miehet olivat saaneet lohen, mikä roikkui palatessamme puun oksalla. Vaihdoimme paikkaa hieman aurinkoisemmalle laidalle. Laavulle ei enää paistanut aurinko, mutta lammen rannalle se paistoi vielä hyvän aikaa. Istuimme luonnon omilla jakkaroilla ja nautimme lämmöstä.

Auringon lähestyessä puiden latvoja lähdimme tekemään ruokaa. Tällä kerralla valmistuivat juusto-valkosipulileivät oreganolla maustettuna. Ne paistuisivat rapeiksi grillissä. Kutsumattomat vieraamme lähtivät samoihin aikoihin, joten saimme grillata eväämme rauhassa. Samaan aikaan nuotiolla valmistui lohi, ja minulle maissia.

Valkosipulileivistä tuli rapeita kätevällä ritilällä

Ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtyä. Sytytimme laavun ja puuvajan ympärille pihatulia. Laavun penkillä valaisi myös kynttilälyhty. Musiikki soi taustalla mukaan ottamastamme matkaradiosta. Sammakoita, pieniä ja suuria, hyppeli lammen rannalla. Nuotio lämmitti viilenevässä illassa.

Olimme varanneet telttaan makuupussien lisäksi myös kaksi vilttiä. Laitoin päähäni pipon ja jalkoihin lisälämmikkeeksi säärystimet. Lohien molskinta kaikui lammella. Kertaakaan ei ollut yöllä kylmä.

25.8.2013

Heräsimme aamulla hyvissä ajoin. Lammen tyynellä pinnalla leijuii vielä usva. Kalastelimme hetken auringon noustessa puiden latvojen takaa valaisten pian koko lammen.

Aamupala syötiin asuntoautossa. Pari tuntia kulutettiin vielä kalastellen, mutta kokonaissaalis ei kasvanut edellispäivän yhdestä. Niinpä pian oli aika kasata teltta ja suunnata kotia kohti.

http://www.kalapaikka.net/ahvenlampi_jarvi_kalastus_luvat_kalaistutukset_ravustus_vesilinnun_metsastys_vedenlaatu_lomamokit_kinnula___52653.asp

http://www.luontoon.fi/retkikohteet/kansallispuistot/salamajarvi/palvelut/Sivut/Default.aspx

http://www.kinnula.fi/

Perho, Koirasalmen Kaunislampi, telttamajoitus, 10.-11.8.2013

Kaunislampi

Saavuimme Perhon Salamajärven kansallispuistoon, Koirasalmen Heikinlammelle lauantaina iltapäivällä. Mieheni vanhemmat olivat saapuneet paikalle jo edellispäivänä. Majoitus omassa asuntoautossa niille osoitetulla alueella maksoi 10 € vuorokaudelta. Rannassa ei saanut majoittua, eikä matkailuautopaikoilla ollut sähkötolppia.

Heikinlammen kota

Heikinlampi

Lohisaalista ei kuuleman mukaan ollut koko vuorokauden aikana tullut, joten päätimme tehdä ruoan rannalla sijainneessa kodassa ja jatkaa matkaa sen jälkeen toiselle lammelle. 15 €:n vuorokauden kalastuslupa kattoi yhteensä alueen kolme lampea – Heikinlammen lisäksi myös Kaunislammen ja Ahvenlammen. Välimatkaa näillä ei ollut kuin muutama kilometri. Alueen kautta kulki myös Peuran Polku, n. 80 km pitkä vaellusreitti.

Ajoimme Kaunislammelle, missä asuntoauto jätettiin tien varteen pienelle levennysalueelle. Suoraa alapuolella sijaitsi laavu ja nuotiopaikka. Virvelit laitettiin pyyntiin, ja kasattiin teltta laavun viereen.

Kyyhkyä nuotiolla

Kahvinjuojat keittivät kalastuksen lomassa nokipannukahvit. Seuraavaksi nuotioon päätyi mieheni aamulla metsästämä kyyhky.

Lammella oli useita muitakin kalastajia. Lähellä sijaitsi myös kota ja isompi parkkipaikka.

Lähdimme vastarannalle kokeilemaan, josko siellä kala nappaisi. Lammen ympäri kiersi polku ja vaihtelevin paikoin pitkospuut.

Pian ensimmäinen lohi nappasi tahnapalloon. Jonkin ajan kuluttua miesväki sai vielä toisen kalan. Virvelini houkuttimet eivät näyttäneet maistuvan lammen asukkaille.

Aikamme kalasteltua palasimme takaisin laavulle. Sytytimme nuotion, ja ruoat laitettiin kypsymään. Kasvisversiona tällä kertaa mukana oli valkosipuli-chili-sieniä, sienet pikaisesti purkista. Muilla oli lihaa. Mukana oli tietysti myös kreikkalainen salaatti.

Sytytimme illan hämärtyessä anopin mukaan ottamat kynttilälyhdyt, mitkä loivat ihanaa tunnelmaa nuotiorinkiimme.

11.8.2013

Ahvenlammen laavu

Yöllä oli teltassa kylmä vain hetken. Muilta osin oli hyvä nukkua, eivätkä pienet sadekuurotkaan haitanneet.

Aamupala nautittiin asuntoautossa, minkä jälkeen vähitellen pakkasimme tavaramme lähtöä varten. Vielä kokeiltiin viime hetken kalaonneakin, mutta tällä kertaa tuloksetta.



Pieni sammakko

Lähdimme ajamaan vielä kolmanteen tutustumiskohteeseemme – Ahvenlammelle. Rantaan (tai sieltä pois) olisi ollut hankala ajaa ilman neliveto-ominaisuutta, joten kävelimme alhaalla sijainneelle lammen rannalle. Lampi oli kaunis sitä ympäröivine rinteessä kasvavine puineen. Tällä lammella sijaitsi laavu, ja lampea kiersivät pitkospuut / polku. Hieman sivummalta pääsi myös uimaan. Kalaonneakin kokeiltiin vielä viimeisen kerran.




Ahvenlampi

http://www.luontoon.fi/retkikohteet/kansallispuistot/salamajarvi/Sivut/Default.aspx

http://www.luontoon.fi/retkikohteet/kansallispuistot/salamajarvi/palvelut/Sivut/Default.aspx

http://www.perho.com/