 |
| Napapiiri |
Maanantaiaamuna, 18.7. nostimme edellisiltana pakkaamamme tavarat autoon. Mukaan otimme muun muassa teltan, ilmapatjan, retkikeittimen ja paljon kuiva- ja purkkiruokaa sekä muutaman kartan ja kalastusvälineet – virvelit ja perhon. Päämääräksi olimme valinneet jäämeren tietämättä sen enempää reitistä tai yöpymispaikoistakaan.
Ajoimme ensin Oulun kautta Tornioon ja piipahdimme Ruotsin puolella Haaparannassa ruokakaupassa. Emme vielä tienneet minne asti aikoisimme ajaa, ja yöpyisimmekö teltassa, hotellissa vai mökissä. Vaihtoehtoina olivat Suomi, Ruotsi ja Norja. Päätimme lähteä ajamaan Ruotsin ja Suomen rajaa myötäillen kohti pohjoista niin pitkälle, kuin se tuntuisi järkevältä.
Torniosta matkaa jatkettuamme etsiskelimme huoltoasemaa, mistä saisimme ostettua lämpimän ruoan. Tehtävä tuntui yhtäkkiä hyvin vaikealta, sillä huoltoasemat katosivat teiden varsilta. Ohitettuamme Napapiirin rajan huomasimme porojen ilmaantuvan teiden varsille. Väistelimme niitä samalla ruokapaikkaa etsien. Lopulta löysimmekin grillikioskin, mistä ostimme roskaruoka-ateriat.
Koska lähtömme oli
venähtänyt hieman suunniteltua myöhemmälle, ryhdyimme etsimään nettiä
apuna käyttäen yöpymispaikkoja. Ensimmäistä yötä emme halunneet viettää
teltassa. Löysimme laadukkailta vaikuttavat lomakylät sekä Muoniosta
että Kilpisjärveltä, mutta koska Muoniosta olisi vielä noin 200
kilometrin matka Kilpisjärvelle, päätimme varata mökin Muoniosta,
Harrinivan lomakylästä. Päätökseemme vaikutti myös saunallisten mökkien
edullinen 60 euron vuorokausihinta.
Saavuimme perille iltakuuden aikoihin. Tähän mennessä matkaa oli kertynyt n. 600 kilometriä. Vastaanotosta kerrottiin, että mökkejä olisi vielä vapaana. Virkailija kertoi myös vapaana olevista, samaan hintaan vuokrattavista hotellihuoneista, mihin kuuluisi lisäksi aamiainen. Päätimme kuitenkin valita mökin, koska ajatus saunomisesta houkutteli.
Ajoimme mökin pihaan. Mökki näytti ulkoapäin melko luotaantyöntävältä, mutta astuimme rohkeasti sisään. Ikävä kyllä ensivaikutelma osui tällä kertaa oikeaan. Mökki haisi tunkkaiselta ja vanhalta. Se oli kolkko ja seinässäkin roikkui kuolleita ötököitä. Sauna oli kuulemma uudistettu ja hieno, mutta en uskaltanut kävellä eteistä pidemmälle. Ymmärsin, miksi mökit olivat niin edullisia. Olin ehtinyt jo virkailijallekin kehua asiaa. Päätimme noloina palata vastaanottoon ja pyytää vaihtoa hotellihuoneeseen. Ystävällinen virkailija vaihtoi avaimemme ja näytti suunnan huoneeseen.
 |
| Mökki |
 |
| Hotellihuone |
Huone oli melko suuri, mutta tyhjähkö. Se oli torppamainen, ennemminkin
hostellityyppinen. En itse kutsuisi sitä hotellihuoneeksi. Toki löysimme
makeiset torpan pöydältä, mutta huoneessa ei ollut baarikaappia,
televisiota tai radiotakaan. Tosin, emme niitä kaivanneetkaan. Olimme
huojentuneita päästessämme tähän kotoisahkoon huoneeseen mökin
nähtyämme. Eikä huoneessa sinänsä vikaa ollutkaan.
Päätimme lähteä tutustumaan hotellin tarjontaan. Tilasimme ravintolan tiskiltä kylmät juomat. Tarjoilija kertoi, että juomat voidaan nauttia halutessa myös pubin puolella, mikä sijaitsi ravintolan vieressä. Pubi oli tyhjä, mutta valot ja musiikki laitettiin päälle saman tien astuessamme huoneeseen. Rentouduimme istuen miellyttävissä nahkatuoleissa ja ihastelimme tunnelmallista tilaa. Pelasimme erän biljardia ja nautimme olostamme. Päätimme vielä tilata pikkupurtavaksi dippilautasen, minkä mustekalarenkaat saatiin onneksi vaihdettua muihin herkkuihin. Lautasesta riitti hyvin ruokaa kahdelle henkilölle. Ruoka oli erittäin maittavaa – juuri täydellistä pubiruokaa. Vaikka pubi ja ravintoa olivat hiljaisia, oli mukaan eksynyt jälleen yksi liian janoinen lomalainenkin horjuvine askeleineen.
Päätimme lähteä tutustumaan hotellin tarjontaan. Tilasimme ravintolan tiskiltä kylmät juomat. Tarjoilija kertoi, että juomat voidaan nauttia halutessa myös pubin puolella, mikä sijaitsi ravintolan vieressä. Pubi oli tyhjä, mutta valot ja musiikki laitettiin päälle saman tien astuessamme huoneeseen. Rentouduimme istuen miellyttävissä nahkatuoleissa ja ihastelimme tunnelmallista tilaa. Pelasimme erän biljardia ja nautimme olostamme. Päätimme vielä tilata pikkupurtavaksi dippilautasen, minkä mustekalarenkaat saatiin onneksi vaihdettua muihin herkkuihin. Lautasesta riitti hyvin ruokaa kahdelle henkilölle. Ruoka oli erittäin maittavaa – juuri täydellistä pubiruokaa. Vaikka pubi ja ravintoa olivat hiljaisia, oli mukaan eksynyt jälleen yksi liian janoinen lomalainenkin horjuvine askeleineen.
19.7.2011 – 21.7.2011, Hammerfest, Rica Hotel Hammerfest
Aamulla todistimme, kuinka huono eristys huoneissa olikaan, kun käytävällä joku kilisteli laseilla täytettyä kärryä (siltä se ainakin kuulosti) ja norjalaiset naapurimme huutelivat ties mitä toisilleen. Herättyämme lähdimme innolla kohti aamupalapöytää, mistä emme mökissä asuessamme olisi päässeet nauttimaan. Aamupala oli runsas ja maittava.
Määränpääksemme valitsimme Norjan Hammerfestin. Siellä näkisimme jäämeren. Matkaan lähdimme heti aamupalat syötyämme. Kuuluisa Kilpisjärven mahtava Saana houkutteli valitsemaan ajoreitin Kilpisjärven kautta, vaikka pari tuntia ajoaikaa olisimmekin säästäneet valitsemalla lyhimmän ja suorimman reitin.
Sää oli sateinen ja harmaa. Saavuimme Kilpisjärvelle, mutta maisemat eivät olleet niin upeita, kuin olimme kuvitelleet. Kuivahkoja puita siellä täällä, suomaisemaa mäkisten teiden varsilla. Kävimme ostoksilla levähdyspaikan yhteydessä olevassa vaatekaupassa, missä oli iloksemme alennusmyynti. Alennushinnat kumottiinkin sitten viereisessä ruokakaupassa. Bensa-asemalla mainittiin paikan olevan viimeinen mahdollisuus tankata ennen Norjan rajan ylitystä. Bensan ja dieselin hinnat olivat nousseet melko paljon lähtöpisteen hintoihin verrattuna. Epäselväksi jäi, oliko kyseinen levähdysalue paikallinen keskusta, vai olisiko sellainen jostain erikseen löytynyt. Kylttejä ei ainakaan näkynyt.
Käsivarsi oli karu ja hiljainen. Elämää ei juurikaan näkynyt. Ylitettyämme Norjan rajan, nopeusrajoitukset muuttuivat 70:een. Sitä kovempaa emme olisi edes uskaltaneet ajaa. Tiet olivat kapeita, mutkaisia ja huonokuntoisia. Mitä pidemmälle ajoimme, sitä suurempia pudotuksia teiden varsiin ilmestyi. Pudotusten kasvaessa myös rinteitä koristavat vesiputoukset kasvoivat. Korkeuseroista johtuen korvat olivat aika-ajoin lukossa.
Reittimme kulki Kilpisjärven jälkeen Altan ja Kvalsundin kautta kohti päämäärää. Norjan lumihuippuiset vuoret meren ympäröiminä olivat kauniita katsella, erityisesti, kun aurinkokin välillä pilkisti pilvien lomasta. Kamera oli matkan aikana kovassa käytössä.
Olimme ottaneet Muoniosta mukaamme esitteen Hammerfestista. Siinä lueteltiin alueen majoituspaikat. Sateisesta säästä johtuen tutustuimme vain hotellitarjontaan, eikä teltta- tai ”hytte”-majoitus kiinnostanut. Päätimme käydä tiedustelemassa Rica Hotel Hammerfestin majoitustilannetta ja hintoja. Esitteen kuvista päätellen hotelli vaikutti kalliilta, joten asetimme ylärajaksi 1200 NOK vuorokaudelta, eli noin 155 €. Ajomatkaa olisi kuitenkin vielä paljon. Matkan varrella sijainnut Altan kaupunki vaikutti sekin kiinnostavalta. Sieltä löytyi mm. Suomestakin tuttuja vaatekauppoja. Muut ohittamamme Pohjois-Norjan kaupungit ja kylät olivat piskuisia ja harvaan asuttuja.
Kvalsundin ja Hammerfestin välissä sijaitsi useita kilometrejä pitkä koski, minkä varrella lukuisat kalastajat narrasivat kaloja saaliikseen. Taisi olla kalamiehen unelmapaikka.
Saavuimme Hammerfestiin iltaseitsemän jälkeen, eli paikallista aikaa tunnin aikaisemmin.
Ajokilometrejä oli tähän mennessä kertynyt yhteensä n. 1300. Kaupunkiin
tultaessa meitä tervehti jättimäinen jääkarhu, mikä löytyi myös
kaupungin vaakunasta. Rica hotelli löytyi helposti, sillä se oli
ensimmäinen kaupungin keskustaa lähestyttäessä. Hotelli sijaitsi
merenrannassa. Toivoimme, että majoitushinta sopisi budjettiimme.
Hotelli oli tyylikkään näköinen myös sisältä. Vastaanotossa
työskennellyt mies oli iloinen ja avulias. Tiedustelimme vapaita
huoneita. Hän kertoi koko hotellin olevan täynnä, mutta voisi selvittää
puhelimitse toisen hotellin majoitustilanteen. Puhelun jälkeen mies
kertoi ikäväksemme senkin olevan täynnä. Juuri aikoessamme kääntyä kohti
ulko-ovea, mies kertoikin, että hän voisi järjestää meille yhden hengen
huoneen, mikäli suostuisimme jakamaan saman sängyn. Suostuimme.
Hinnaksi yhden hengen huoneelle jäisi 995 NOK eli noin 130 €. Päätimme
ottaa huoneen kahdeksi yöksi. Kaupungissa olisi varmasti tekemistä ja
näkemistä parin päivän ajaksi.
 |
| Poroja hotellin pihassa |
Veimme tavaramme
pieneen, mutta siistiin huoneeseen. Tässä hotellihuoneessa meitä
odottivat televisio ja baarikaappi. Päätimme vielä lähteä tutustumaan
kaupunkiin, koska sadekaan ei enää ollut esteenä. Esitteemme mukaan
lähellä sijaitsi muutama ruokapaikka, kuten pari grilliä ja pizzeria.
Valitsimme pizzerian. Peppes pizza oli kaikkea muuta, kuin mihin olemme
Suomessa tottuneet. Pizzeria oli hyvän laadun ravintola, ja ruokalistaan
kuuluikin pizzojen ohella myös muita annoksia, kuten pastaa,
salaatteja, pihvejä ja hampurilaisia. Valitsin tomaatilla koristellun
valkosipulileivän sekä kreikkalaisen salaattiin. Salaattiin kuuluivat
myös majoneesi ja leipä. Ruoka oli erinomaista. Myös vastapäätä syöty
hampurilaisateria oli kuuleman mukaan maukas.
20.7.2011
Aamulla herättyämme tunsimme selkämme hyvin kipeiksi. En tiedä, johtuiko se autossa istumisesta, vaiko sängystä. Lähdimme kohti aamupalahuonetta, mistä oli komea näkymä jäämerelle ja merestä nouseville vuorille.
20.7.2011
Aamulla herättyämme tunsimme selkämme hyvin kipeiksi. En tiedä, johtuiko se autossa istumisesta, vaiko sängystä. Lähdimme kohti aamupalahuonetta, mistä oli komea näkymä jäämerelle ja merestä nouseville vuorille.
Aamupala oli ehkä monipuolisin, mitä olen koskaan eläessäni nähnyt. Jopa lajitelma homejuustoja kuului valikoimaan, vaikka en itse niistä innostunutkaan. Pöydät oli katettu valmiiksi. Hetken syötyämme miestyöntekijä tuli tarjoamaan kahvia suoraa pöytiin. Palvelu pelasi.
Lähdimme tutustumaan kaupunkiin.
Kuljimme keskustan halki, minkä jälkeen oikealla puolella oli kulku kaupungin toiseen osaan. Kiersimme ympäri sen keskellä olevan vesialueen ja etsimme katseillamme uimarantaa.
Päivä oli lämmin. Ohitimme myös esitteestä tutun leirintäalueen, ja huokaisimme helpotuksesta, ettemme päättäneet yöpyä siellä.
 |
| Leirintäalue Hammerfestissa |
 |
| Hyttejä matkan varrella |
Tontit olivat pieniä ja
rinteisiin rakennettuja. Ihastelimme maisemia ja nuuhkimme Norjan ja
jäämeren tuoksua. vähitellen palasimme takaisin keskustaan ja sen
pieneen satamaan. Etsimme katseillamme vedestä kaloja, kuten tapanamme
yleensä on. Emme suinkaan nähneet kaloja, vaan useita kahden nyrkin
kokoisia pinkkejä meduusoja. Emme olleet uskoa silmiämme. Tämäkö on syy
siihen, miksi emme olleet löytäneet uimarantaa?
Hetken kulutta näimme
vieläkin karmivamman meduusan. Sen halkaisija oli noin 30-40 cm ja
pituudeltaan se oli 1,5 metriä pitkä perässä luikertelevat nauhat mukaan
laskettuina. Hetken seurailtuamme huomasimme meressä useampiakin
samanlaisia. Uiminen ei enää houkutellut kumpaakaan. Otimme otuksista
valkokuvia ja lähdimme matkailuinfoon tarkistamaan asian. Kyseessä
olivat todellakin meduusat. Uimisen kerrottiin olevan turvallista, jos
uima-alue ensin tarkistetaan meduusojen varalta. Meduusoilla on vapaa
kulku kaupungin avomeren rannalla sijaitsevaan satamaan, joten niitä on
siellä sen vuoksi alueella useita. Mitä enemmän väriä meduusalla on,
sitä myrkyllisempi se on. Myrkky voi halvaannuttaa ihmisen.
Vaikka olimme jo nähneet paljon, halusimme nähdä vielä enemmän. Päätimme lähteä tutustumaan sota-ajasta kertovaan museonäyttelyyn. Liput maksoivat 50 NOK, eli n. 6,5 € / henkilö. Museosta löytyi lisäksi vanhoja puhelimia, kirjoituskoneita ja muita laitteita. Museon näyttelyt kierrettyämme olimme nälkäisiä kaikesta tiedon ja näkemisen määrästä, joten päätimme suunnata kohti Redrum –ravintolaa, jonka kerrottiin olevan edullinen paikka.
Ravintola oli kuin vanha yökerho, enkä olisi koskaan, etukäteen tietämättä, tajunnut, että sieltä saisi ruokaakin. Se oli epämiellyttävä ja epäsiisti. Ensimmäinen myyjä ei puhunut englantia, eikä ruokalistaakaan ollut saatavilla kuin norjaksi. Yritimme jonkinlaisella ruotsinkielentaidolla ymmärtää norjankielistä ruokalistaa. En uskonut löytäneeni ainuttakaan kasvisruokaa, mikä osoittautuikin oikeaksi tarjoilijalta tarkistettuani. Ainut kasvisruoka olisi kuulemma curry-kanasalaatti ilman kanaa. Päätin valita sen, vaikken currysta piittaakaan. Tätä salaattia en valitsisi koskaan enää uudelleen.
Kävimme matkamuistomyymälöissä ja ruokakaupassakin tutustumassa paikalliseen valikoimaan. Eivät kaikki hinnat olleet ihan niin korkeita, kuin olimme kuvitelleet. Haimme kuitenkin autostamme omat virvokkeet ja suuntasimme hotellin pihassa olevien isojen rantakivien päälle nauttimaan auringonpaisteesta ja lomailusta. Suunnittelimme jo illan ruokaakin, ja Peppen paikkaan ihastuneina päätimme toistaa vierailumme tähän ravintolaan.
 |
| Peppen pizzapaikan terassi |
Ravintolan ruokalistat eteen saatuamme tutkailimme pizzojen hintoja. Menusta löytyi tavallisten pizzojen lisäksi myös jättipizzoja, jollaisen päätimme tilata yhdessä puoliksi. Pizza oli kasvispizza, minkä päälle paistamisen jälkeen tulisi vielä fetaa ja salaattia. Pizzan hinta oli 270 NOK, eli n. 35 €, mikä tuntui melko hintavalta. Kuitenkin pizzan eteen saatuamme ymmärsimme, minkä vuoksi hinta oli niin korkea. Pizzan halkaisija oli n. 45 cm, ja se oli paksu kuin pannupizza. Se oli suurin koskaan näkemämme. Jättämällä pizzan kuivat reunat syömättä saimme kuin saimmekin pizzan tuhottua. Kaiken lisäksi se oli maittavaa. Tarjoilija ymmärsi heti, kun sanoimme, että emme ole kiinnostuneita jälkiruoasta.
21.7.2011
Viimeinen päivä Hammerfestissa alkoi taas upealla aamupalalla. Pakkasimme tavaramme ja lähdimme hoitamaan huoneen maksua. Lasku maksettiin ja matkaan lähdettiin. Kiersimme vielä autolla kaupungin ympäri, minkä jälkeen otimme suunnaksi Suomen lapin. Koska olimme ottaneet kalastusvälineet mukaan, päätimme etsiä hyvän koskipaikan kalastaaksemme, joten päämäärän valintaan vaikutti sen tarjoamat kalastusmahdollisuudet. Päätimme pysähtyä joko Inariin tai Ivaloon.
Ajoimme Kvalsundin kautta edelleen Lakselviin ja sieltä kohti Suomen rajaa, joten matka kulki eri reittiä, kuin mennessämme. Teiden varsilla liikkui niin poroja, kuin lampaitakin, ja auto pitikin pysäyttää aika-ajoin eläinten ottaessa tiet haltuunsa. Tämä reitti oli huomattavasti karumpi, ja maisemat muuttuivat sitä tylsemmiksi, mitä syvemmälle sisämaahan ajoimme. Nappasin aikani kuluksi hotellin maksukuitin ja aloin tutkia sitä. Huomasin, että kuittiin oli merkitty majoitushinnaksi 1540 NOK / vuorokausi, eli noin 200 €. Tästä suivaantuneena suunnittelin jo lähettäväni hotelliketjulle kovasanaisen sähköpostin – tunsimme itsemme huijatuiksi, koska lupausta 995 NOK hinnasta ei oltu lunastettu.
Hieman ennen Suomen rajaa löysimme vielä erään kyseisen ketjun hotellin, minkä pihaan ajoimme. Tämä hotelli oli täysin eri maata, kuin hotellimme Hammerfestissa. Rakennus muistutti nuhruista metsähotellia, ja joka puolella vilisi kiinalaisturisteja.
Kävelimme hotellin vastaanottoon, ja hetken aikaa odoteltuamme paikalle saapui nuori nainen. Hän oli hyvin avulias, vaikka meillä asiakkailla meinasikin hermo välillä pettää. Hammerfestin ”ystävällinen” vastaanottovirkailija kertoi puhelimessa naiselle maininneensa meille, että vain toinen yö olisi 995 NOK hintainen. Väitimme tietysti vastaan, koska tämä ei pitänyt paikkaansa. Sitä paitsi kuitissa ei kumpaakaan yötä oltu merkitty tämän hintaiseksi. Hetken keskusteltuamme lähdimme epävarmoin mielin jatkamaan matkaamme. Ilmoitus päätöksestä tulisi myöhemmin sähköpostitse.
Ylitimme Suomen rajan Karigasniemen kohdilta. Lappi oli autio ja pysähtyneen oloinen. En ainakaan autosta käsin nähnyt sellaisia maisemia, kuin olin olettanut, ja lapilta toivonut. Mieli ei tehnyt edes pysähtyä, koska ympärillä ei ollut mitään.
Ajoimme ensin Inariin, mutta päätimme vielä jatkaa matkaa Ivaloon - josko sieltä olisi löytynyt etsimiämme koskia. Ivalossa eivät ainakaan huoltoaseman naistyöntekijät osanneet meitä auttaa, niinpä päätimme jatkaa pitää matkaamme vielä Sodankylään saakka.
Perillä Sodankylässäkään ei koskia näkynyt. Mieleemme juolahti jokavuotinen ruskaretkemme Rukalle. Ruska-aikana Rukalla on lohen ja taimenen kalastus kielletty, mutta vielä näin heinäkuussa se olisi mahdollista. Vaikka kilometrejä oli jo runsaasti takana, päätimme vielä jatkaa Rukalle saakka. Haimme kaupasta hieman ruokaa, ja aloitimme viimeisen parin tunnin ajorupeaman. Saimme mökin Jääskän Loma Oy:ltä. Mökki maksoi 80 € / vrk. kahdelta ensimmäiseltä vuorokaudelta ja 70 € seuraavilta.
Ruka, Kuusamo, Jääskän Loma Oy 21.7.2011
Saavuimme Rukalle illalla kahdeksan jälkeen. Kilometrejä oli tähän mennessä kertynyt noin 2070. Päivän ajotunteja kertyi lähes 10, joten rentouttava sauna pitkän matkan päälle houkutteli. Mökki oli kotoisa ja viihtyisä. Keittiössä meitä odotti tiskikone ja pesuhuoneessa pesukone. Tuikkukippoja löytyi kaapista ja upeat kelosta valmistetut lamput roikkuivat katossa. Mökin keskellä komeili kivitakka. Metsässä, mökin vieressä sijaitsi grillikatos, mikä houkutteli valmistamaan ruokaa ulkona. Suuntasimme matkasta väsyneinä saunan rentouttaviin löylyihin.
22. – 24.7.2011, Ruka, Kuusamo, Jääskän Loma Oy
Aamulla heräsimme virkeinä uuteen aamuun. Olimme illalla tutustuneet esitteiden ja netin avulla paikallisiin kalastuspaikkoihin. Lisätietoja luvattiin antaa Rukan infosta, mistä myös luvat saisi ostaa. Infossa työskenteli nuori mies, joka ei aluksi edes tiennyt, että lupia heiltä saa ostaa, eikä myöskään osannut sanoa, missä kosket sijaitsevat. Koskipaikka ja jonkinlainen karttakin kuitenkin löytyivät hetken ihmeteltyämme. Koski sijaitsi Venäjän rajan lähettyvillä, Kuusinkijoen alaosassa, joten ajokilometrejä tulisi jälleen lisää. Kiitoksena luvan myynnistä saimme maksaa kahden euron lisäkorvauksen, jolloin kalastusluvan hinnaksi muodostui 15 € vuorokaudelta. Korotusta ei tule, jos luvan ostaa esimerkiksi puhelimitse. Tätä myyjä ei maininnut.
Ajoimme kohti jokea, ja löysimmekin sinne navigaattorin ja kartan avustamana melko helposti siihen nähden, että infosta ei ollut antaa meille minkäänlaista osoitetta. Jätimme auton tien varteen ja kävelimme pienen matkan metsän halki kosken varrelle.
Paikka oli kaunis. Koski pauhasi
rauhoittavasti – kunpa olisin voinut liittää äänen tähän. Taimen nappasi
kolme kertaa, mutta saalis pysyi koskessa. Minä tyydyin nauttimaan
luonnosta valokuvaten ja hyttysiä väistellen.
Perhostelun jälkeen saaliitta jääneinä päätimme kokeilla onneamme sienestyksessä. Netti kertoi sienikauden alkaneen jo. Ajoimme Rukajärven rannoilla ja pysähdyimme aika-ajoin tutkiaksemme metsää. Sieniä ei ollut. Ei ainakaan niitä, joita olisin tunnistanut syötäviksi. Kävimme vielä Kuusamon keskustan läheisyydessä kangasmetsää haistelemassa, mutta jouduimme lähteä tyhjin käsin kohti ruokakauppaa.
Rukakeskuksen lukuisat ravintolat houkuttelivat meitä syömään, mutta päätimme kuitenkin nauttia rauhasta, luonnosta ja lomasta ihan kahdestaan.
Mökkejämme ympäröivässä metsässä kasvoi runsain mitoin mustikoita, joita kävimme useaan otteeseen maistelemassa. Mökin takanakin kasvoi pieni pala metsää - juuri sen verran, että se antoi näkösuojan. Puiden välistä nimittäin pilkottivat 100 metrin päässä sijaitsevat laskettelurinteet, mitkä olivat porojen suosiossa kesäaikana. Rinteiden yli kulkee kävelyreitti Rukan etupuolelle. Mökin pihassa näimme myös kahdeksanpäisen metsäjänispoikueen.
23.7.2011
Olimme kiinnostuneita laskemaan Rukan kesäkelkkamäkeä, mutta aamun valjetessa sää oli sen verran kostea, että mäki oli ikäväksemme suljettu.
Vaihtoehtoisena ohjelmana päätimme tehdä pienen patikkaretken, joten suuntasimme kohti Oulangan kansallispuistoa. Kilometrejä mittariin tuli jälleen lisää useampi kymmenen.Olimme etukäteen suunnitelleet kävelevämme lyhyen, kasveista kertovan luontopolun, mutta koska netissä kerrotusta polusta ei löytynyt mainintoja tai kylttejä, lähdimme seuraamaan Kiutakönkäälle vievää polkua.
Matkan varrella oli esitelty useita paikallisia kasveja, joten reitti osoittautui suunnittelemaksemme. Useimmat esitellyt kasvit eivät kuitenkaan näyttäneet kasvavan esittelypaikoilla, ainakaan käyntimme aikana. Matka oli hieman alle kilometrin suuntaansa, mikä tuntui lyhyydestään huolimatta sopivalta. Katsottavaa oli paljon - erityisesti koski oli upea. Paikalla oli useita turisteja kuvaamassa maisemia ja toisiaan. Ihaillessamme koskea näimme taimenen hyppivän virtaa ylöspäin. Tällaista emme olleet ennen nähneet. Jäimme vielä odottamaan uutta hyppyä, ja saimmekin onneksemme nähdä sellaisen vielä toistamiseen.
Mökillä teimme ruokaa ja päätimme jälleen saunoa. Sitä ennen etsimme vielä sieniä mökin lähiympäristöstä, ja löysimmekin yhden varmasti syötävän haperon. Vaikka sienisaalis oli surkea, se kuitenkin paistettiin ja sieni syötiin nautinnolla. Kotoisa mökki ei saanut meitä lähtemään tänäkään iltana ravintolaan, vaan päätimme grillata omia eväitämme ulkona grillikatoksessa. Täällä sielu todellakin lepäsi.
24.7.2011
Aamulla herättyämme mieli oli haikea. Emme olisi halunneet päättää lomaamme vielä. Olimme saaneet siskoni ja hänen miehensä kutsun liittyä heidän seuraansa perheen mökille, joten päätimme vielä ajaa Rukalta Alavudelle. Matka kuljettiin reittiä Oulu, Ylivieska, Kauhava, Nurmo, Alavus. Ajomatkan aikana emme kertaakaan pysähtyneet edes wc-tauolle, vaan halusimme, että loma jatkuisi mahdollisimman pian, heti kun olisimme perillä. Ja niin se jatkuikin - jälleen saunoen, ja tällä kertaa myös uiden. Kilometrejä oli kertynyt tähän mennessä n. 2900.
Maanantaina oli aika lähteä kotiin. Teltta, täytettävä patja ja retkikeitin jäivät käyttämättä, mutta se ei harmittanut. Telttailla ehtisi ensi kesänäkin. Loma oli onnistunut ja mieleenpainuva. Kilometrejä matkan aikana kertyi yhteensä noin 3070 km.
http://www.muonio.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti