Saavuimme tuttuun kohteeseen, Kinnulaan iltapäivän
viimehetkillä. Yöpyisimme asuntoautossa Kaunislammen rannalla.
Matkan aikana oli eteen tullut ylimääräisiä mutkia, joiden
varrelta mukaamme oli kertynyt pussillinen karvarouskuja. Kassilla oli painoa
varmasti muutama kilo, joista suurin osa toki lähtisi peratessa pois, mutta
sieniä riittäisi myös reilusti säilöttäväksi.
Päivä oli aurinkoinen ja syksyisen lämmin. Vuorokauden
kalastuslupa maksoi 15 €, jota varten vapa laitettiin heti pyyntiin.
Ensimmäinen lohi tarttuikin syöttiin vain pienen hetken jälkeen.
Poika pyöräili ympäri suurta parkkialuetta ja herkutteli
metsän marjoilla. Vauvan salliessa perkasin sienisaalistamme retkituolissa
auringosta nauttien. Siihen kuluikin lähes koko ilta. Vielä myöhemmin
saalismäärä kasvoi yhdellä pullealla lohella, joten sekä isännälle että
emännälle riitti puuhaa. Sienet ryöpättiin ennen lasten yöunia, ja osa
säilöttiin jääkaappiin odottamaan seuraavan päivän suolausta, sillä emme olleet
varautuneet valtavaan sienisaaliiseen.
Ruokahuolto pelasi hyvin jo kotona mukaan tehdyn makaronisalaatin
ansiosta. Muuta ei olisi ehtinyt laittaakaan.
Järvellä näkyi muitakin lohisaaliin perässä tulleita.
Asuntovaunu oli saapunut parkkiin viereemme, ja sitä asutti puheidensa mukaan ”riistokalastaja”
vaimoineen. Mato-onkeen ei kuitenkaan vielä illan aikana tarttunut mitään, mutta
aamukalassa, kalastustyylin muuttamisen jälkeen lohia taisi nousta useampikin.
http://www.luontoon.fi/salamajarvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti