Alahärmä, Park Hotel Härmä, Jääskän Loma Oy, hääjuhlamme, 1.-2.9.2012

Yövyimme syyskuun ensimmäisestä toiseen päivään Alahärmän Park Hotel Härmässä. Haluan kuitenkin tätä ennen kertoa hieman tapahtumista ennen majoittumista.

Menimme naimisiin Alahärmän kirkossa 1.9.2012 perheidemme, sukulaistemme ja ystäviemme läsnäollessa. Vihkijänä juhlassa oli minut aikoinaan ristinyt Pekka-pappi, joka pyynnöstämme paikalle saapui.

Juhlat alkoivat Alahärmän Haarusjärven rannalla, Jääskän Loma Oy:n vastavalmistuneessa juhlatilassa, missä kattaukset oli tehty sadalle hengelle, ja tilaa buffetpöydille, tanssimiselle ja juhlimisellekin jäi vielä runsaasti. Olimme koristelleet paikan sisältä ja ulkoa kynttilöin, väriteemana oli valkoinen ja hopea. Ruska alkoi jo näkyä puiden lehdissä.

Kirkon jälkeen ajoimme bestmanin kuljettamina sivumpaan ja kippistimme juhlan kunniaksi odotellen juhlavieraiden kulkevan juhlapaikalle ennen meitä. Olimme kuitenkin jo melko pian juhlapaikalla vieraiden jälkeen, missä kippistimme vielä vieraiden kanssa ennen onnentoivotusten jakamista. Meistä oli tullut mies ja vaimo.

Edessä hääparin pöytä.

Koristeltu juhlapaikka isoine ikkuinoineen ja luontomaisemine.

Kreikkalainen salaatti.

Pääruoka. Taustalla juhla- eli baariteltta sekä järvi. Huomaa itse tehty baarikyltti!

Kaasoni, joina siskoni toimivat, olivat suunnitelleet alkuun leikkimielisen tehtävän hääparille, missä meidän piti yhdistää ylös nousevat ihmiset tiettyyn ryhmään. Tehtävä ei ollut helppo etenkään, kun ryhmää ”meillä yöpyneet vieraat” täytyi yrittää seisovista vieraista yhdistää aiheeseen.

Leikin jälkeen aloitettiin ruokailu. Juhlaruokaan kuului toiveidemme mukaisesti paljon kasvisvaihtoehtoja sekä kreikkalaisia makuja (tzatziki, kreikkalainen salaatti, peruna-makaronisalaatti, suolakala, savustettu lohi, kermaperunat, fetakastike, porsaan sisäfile ja kasvisgratiini, minkä tosin piti olla ratatouille, mutta pitopalvelu oli tehnyt muutoksia menuun omin päin). Vaikka pitopalvelu teki suurimman osan ruoista, täytyy äitini metsäsienisalaattia kehua ihan erikseen. Ohje on peräisin äitini äidiltä, ja ollut minunkin herkkua jo lapsuudesta saakka.
 

Ruoan jälkeen valokuvaaja kuvasi meitä rantalaiturilla videokuvaajan samalla taustalla nauhoitellen omia pätkiään. Hääparin kuvien jälkeen otettiin koko hääväestä yhteiskuvat laiturilla.

Kuvausten aikana juhlavieraat olivat kaason järjestämänä yllätyksenä saaneet kirjoittaa hääparille terveisensä, mitkä suljettaisiin lukittuun rasiaan, mihin avain luovutettaisiin vasta kaksivuotishääpäivänä. Ajatus oli ihana, vaikka halusinkin lukea viestit samantien! Kirjoitimme viestit myös toisillemme. Taustalla soi etukäteen valitsemamme musiikki.

Kakun leikkaus.

Pian saapui ensimmäinen esiintyjä, Jani Wickholm virittelemään kitaraansa illan esitystä varten. Esiintyjä oli pidetty juhlavierailta salassa, joten asia herätti heidän keskuudessaan hämmästystä. Jani ehdotti esittävänsä akustisesti hääkappaleeksi valitsemamme Leif Wagerin Romanssin, ja sehän meille tietysti sopi. Tätä ennen leikkasimme kuitenkin hääkakkua, mikä oli valkosuklaajuustokakku, ja vieläkin isomman palan kakkoskakusta, eli kreikkalaisesta voileipäkakusta, mikä vei kielen mennessään! Tarjolla oli myös suklaata ja kotijuustoa kauan metsästämämme lakkahillon kera.

Häätanssi alkoi kahvitusten ja konjakkien / baileysien jälkeen melko pian, kun Janikin oli ehtinyt etsiä kappaleeseen sanat. Tanssin humussa en juuri muuta nähnytkään, kuin sulhaseni (ja tunsin pukuni laahuksen laahaavan korkokenkieni alla), mutta kuulemma live-esityksenä Jani ja kitara, ja kenties laulun sanatkin ja jopa hääpari olivat herkistäneet useita. Tässä kappaleen sanat:

Häätanssina Leif Wagerin Romanssi Jani Wickholmin esittämänä

Sua vain yli kaiken mä rakastan,
Sinä taivaani päällä maan.
Minä maiset murheeni unohdan
Sinisilmiis' kun katsoa saan.
Minä maiset murheeni unohdan
Sinisilmiis' kun katsoa saan.
 

Ylin riemuni oot mitä toivoisin,
Sä kun istut mun rinnallain.
Olet kaikkeni, aarteeni kallehin,
Olet onneni, unelmain.

Oi sallithan että mä suutelen
Sinisilmiäs, armahain.
Mä jos kauas sun luotasi joutunen,
Kuvas seuraa mun matkallain.
Mä jos kauas sun luotasi joutunen,
Kuvas seuraa mun matkallain.

Kappale oli todella kaunis.

Tähän loppui juhlien virallinen osuus, ja Jani pääsi kitaransa kanssa vauhtiin. Juhlavieraat tanssivat yhä enenevissä määrin, ja lauloivat kappaleita Janin mukana. Tunnelma oli loistava. Esityksen välillä pidettiin pieni tauko hääkimpun ja sukkanauhan heittoa varten. Ensin heitettiin kimppu. Innokkaimmat naimattomat vieraat yrittivät tehdä valmiita sopimuksia kimpun heittosuunnasta, mutta koin parhaaksi heittää sen korkealle ja laskeutuvan sitten, minne tahtoo. Onnekkain sen kimpun saikin, sitä säilytettäisiin kotona sellaisella paikalla, missä se muistuttaisi kosinnasta aina ohi kulkiessa.

Sukkanauhakin löytyi mekon alta, ja tällekin oli jo eräät varauksensa tehneet. Kevyt nauha ei kauaksi lentänyt, mutta saavutti oikean osoitteen sekin. Nappaajat tuntuivat olevan tyytyväisiä saaliisiinsa.

Wickholmin esitys jatkui, ja ihmiset innostuivat entisestään loppua kohden. Jossain vaiheessa esityksen oli kuitenkin loputtava ja Janin lähdettävä ajamaan kohti kotia. Otimme vielä yhteiskuvia ja Jani antoi valmiiksi meille kirjoitetun kortin onnentoivotuksineen. Kaikki me ihastuimme häneen – Jani söi meidän kanssamme, soitti suosikkikappaleitamme, kävi jopa ystäviemme asuntovaunussa kuvattavana. Siinä vasta artisti jalat maassa ja järki päässä!

Seuraavaksi vuorossa oli paikallinen bändi, Menneen Kehto. He soittivat perinteisiä rakkaus- ja häälauluja, ja saivat yleisön mukaan tanssimaan. Kengät puristivat omia varpaitani kovasta tanssimisesta, mutta itse kukin pyrki silti tanssimaan niin paljon kuin pystyi. Sisällä oli jo sytytetty lämmittimet, ja kynttilät loistivat kirkkaina ja heijastuivat suurista lasipinnoista moninkertaisiksi. Vanhempani olivat hankkineet myös vilttejä lämmittämään viluisimpia vieraita.

Olimme järjestäneet paikalle pihateltan ja tehneet sinne niin sanotun baarin. Baari aukesi häätanssin aikoihin, ja sieltä sai tilata ilmaisia paukkuja makunsa mukaan. Nimesimme niitä etukäteen mm. seuraavanlaisesti: Wedding on the Beach, Anopin kosto, Appiukon rykäys, Pallo jalassa, Pako alttarilta, Pirullinen bestman ja kaason kulaus. Ja näitähän meni! Menneen kehdon aikana tarjoiltiin myös iltapala, mihin kuului coctail-tikkuja, itse tekemiämme kreikkalaisia coctaillihapullia, hedelmiä, juustoja ja tuc-keksejä.

Paikallisen esiintyjän jälkeen soitettiin nauhalta musiikkia monipuolisesti, ja innokkaita tanssijoita riitti yömyöhään saakka. Äitini oli vielä hankkinut nälkäisimmille grillimakkarat, mitä siskoni mies rantagrillikatoksessa viimeisimmille vierailijoille grillasi. Ne menivätkin kaupaksi samantien!

Aviomieheni (en ole vielä tottunut tähän termiin) oli edellisenä päivänä tilannut taksin puoli kahdeksi, ja hetki saapuikin yllättävän äkkiä. Hyvästelimme viimeiset vieraat ja poistuimme paikalta. Hotelli oli jo kiinni, mutta olimme etukäteen saaneet ovikoodin, mitä kolme kertaa eri oviin käytettyämme pääsimme hotellihuoneeseemme.

Tunnelmallinen hotellihuone. Taustalla parveke. Huomaa herkut pöydällä!

Hotellihuone ei ollut sviitti, mutta aivan ihana ja kotoisa. Se oli ennemminkin kuin pieni mökki. Huoneessa oli parisänky, missä oli todella hyvä nukkua, tilava ja siisti pesuhuone, ja jopa oma parveke, mistä oli näkymä sekä luontoon että carting-radalle, vaikkakin parvekkeen linnunläjät oli jätetty koristamaan tuolia ja lattiaa.

Hotellin väki oli jättänyt meille pöydälle onnentoivotuskortin ja ruokakorin, mihin kuului

homejuustoja, suolakeksejä, viinirypäleitä, suklaata ja suklaakakkua sekä kaksi pientä kuoharipulloa. Tämä oli ihana ele, vaikka taisikin näkyä loppulaskussa. Huoneen hinnaksi tuli vuorokaudelta 138 €, vaikka viikonloppuvuorokausi sivujen mukaan maksaa 100 €.

Kuuntelimme musiikkia ja purkasimme kampaustani lähes tunnin. Herkuttelimme, vaikka herkuille ei enää tahtonut ollakaan tilaa. Myös siskoni miehensä kanssa oli tuonut huoneeseen herkkuja ja ruusuja sekä levitellyt pöydälle terälehtiä. Olo oli hemmoteltu!

2.9.2012.

Heräsin aikaisin, mutta makoilin vielä odottaen unen tuloa uudelleen. Puoli kymmeneltä alkoi ulkona carting-ajot, joten viimeistään tässä vaiheessa olisi itse kukin herännyt – ei kovin romanttista meteliä. Lähdimme aamupalalle hotellin toiseen kerrokseen, mistä oli näkymä radalle. Aamupala oli hyvä, mutta suolakurkkuja jäi mieheni kaipaamaan. Muut perinteiset aamupalatarvikkeet suurinpiirtein löytyivät, mitään ylimääräistä ei tosin ollut. Söimme mahamme täyteen ja menimme vielä huoneeseen katsomaan tekevisiota ja lepäämään pitkästä päivästä syntyneen väsymyksen vuoksi. Perheemme olivat jo siivonneet enimmät sotkut ja pakanneet tavarat juhlapaikalla, joten vaikka lähdimme sinne melko myöhään, ei panostamme onneksi niinkään oltu kaivattu.

Häistä jäi ihanat muistot, hääpaikka oli upea, esiintyjät erinomaisia ja vieraat – perhe, suku ja ystävät olivat ihania. Nämä tekivät häistämme ikimuistoiset, onnistuneet, hauskat ja rennot. Tätä päivää emme unohda koskaan!

http://www.powerpark.fi/park_hotel_harma

http://www.kauhava.fi/

http://www.jaaskanloma.fi/kuvia

www.janiwickholm.fi