Kaunislampi |
Lomailimme Kaunislammella ensimmäistä kertaa toissa kesänä, jolloin yövyimme alueella teltassa. Tällä kerralla saavuimme asuntoautolla, jonka parkkeerasimme kodan ja rannan tuntumaan. Kalastuslupa ostettiin heti – se maksoi 15 € vuorokaudelta. Hintaan kuului kolme lohta.
Mieheni
sytytti kotaan heti tulet, missä lämpimät leivät laitettiin valmistumaan. Päivä
oli aurinkoinen ja lämmin.
Paikalle
saapuivat tälläkin kerralla appivanhempani omalla asuntoautollaan. Hekin
hankkivat kalastusluvan samantien. Kala ei kuitenkaan lähtenyt syömään, minkä vuoksi myös onget kaivettiin esiin. Onkijat nostelivatkin pian suuria ahvenia ylös lammesta.
Kävimme anopin kanssa kokeilemassa kalaonnea myös läheiseltä laiturilta, joka sijaitsi vuokrattavan,
mutta parhaillaan tyhjänä olleen eräkämpän rannassa. Palatessamme takaisin,
paikalle oli saapunut kalastuslupatarkastaja. Epäilevän oloinen tarkastaja sai
kuitenkin eteensä ”puhtaat paperit”, joten kalaonnen tavoittelu sai jatkua.
Ruoka
laitettiin grillissä lammen rannan tuntumassa. Rannalla sijaitsi myös puulato
sekä ulko-wc.
Vihdoin
illemmalla ensimmäinen lohi tarttui koukkuun. Pian tämän jälkeen paikalle
saapuikin kala-auto, jonka puuhia pääsimme ihmettelemään.
Hän laski lampeen 150 kiloa lohta autostaan. Useat lohet jäivät
hyppelemään rannan tuntumaan. Samaan aikaan paikalle saapui kolmaskin asuntoauto –
sana kala-autosta oli jo tavoittanut ensimmäiset kalastajat.
Kala-auto |
Lohet matkalla lampeen |
Kala-auton
poistuttua paikalta alkoi ahkera kalastaminen. Ensimmäinen tarttuikin pian
koukkuun, ja hetkeä myöhemmin vielä toinen. Uusia saaliita emme kuitenkaan enää tämän jälkeen saaneet, sillä
kalat olivat jo siirtyneet eteenpäin.
Oli vihdoin
aika koota sauna rantaan. Appivanhempien mukaan ottamaan telttasaunaan
tarvittiin kiukaan täydeltä kiviä, joita keräsimme yhdessä tuumin alueelta.
Pian kiuas olikin päällä, ja ensimmäiset löylynottajat saivat istahtaa lauteille.
Löylyt olivat miellyttävän tasaiset. Uskaltauduin väliajalla pulahtaa
veteen, vaikka pimeässä kastautuminen olikin hieman jännittävää.
Saunomisen
jälkeen istuimme vielä iltaa ulkona. Hetki puolen yön jälkeen kuulimme sudenpoikien
haukuntaa. Metsästystä harrastavat mieheni ja appiukkoni totesivat kyseessä
olevan sudenpoikien kutsuhaukunta emolleen. Haukku kuulosti huomattavasti
koiranhaukuntaa pehmeämmältä. Sen kuuleminen sai minulle kylmät väreet aikaan,
vaikka kokemus oli kuulemma kovin harvinaislaatuinen, ja siitä olisi
ennemminkin pitänyt nauttia, kuin kauhistua. Ääni kuului hyvin läheltä – ehkä noin
parin sadan metrin päästä.
8.8.2015
Heikinlampi |
Yön aikana
paikalle saapui useita kalastajia – ensimmäiset jo ennen aamuviittä. Aamulla
ylös noustuamme kalastajia oli rannoilla useita. Aamupalan jälkeen siistimme
paikat, pakkasimme saunan, ja valmistauduimme vähitellen lähtöön.
Heikinlammen kota |
Kokeilimme
vielä kalaonneamme Koirasalmen Heikinlammella. Lammen rannassa ei saanut yöpyä,
mutta yöpymiseen tarkoitettuja parkkipaikkoja oli tehty lähelle tien varteen. Niissä yöpyminen maksoi 13 € vuorokaudelta.
Muiden kalastellessa kävin pojan kanssa rannassa kahlaamassa (koukkujen varalta kengät jalassa). Toiset grillasivat laavulla vielä makkarat, ennen
kuin oli kotiinlähdön aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti