Parin kilometrin mittainen, kaunis järven reunaa kulkeva tie Seljesin
leirintäalueelle on mutkainen ja kapea, se on huomattavasti järven pintaa
korkeammalla, ja kulkee välillä kahdenkin vesistön välissä. Haimme
kalastusluvan (15 €) leirintäalueelta, jonne saavuimme iltapäiväviiden aikoihin.
Vaikka alueella on ravintola sekä miellyttävä hiekkaranta laitureineen ja liukumäkineen, ajoimme kuitenkin järven toiseen päähän, missä yöpyisimme luonnon
keskellä asuntoautossa.
Päivä oli aurinkoinen ja vesi lämmintä. Mies viritti
kalastusvälineet pyyntiin, ja vaihdoimme kevyempää ylle. Ennen kuin ehdimme
kunnolla istahtaakaan, lohi tarttui koukkuun.
Kahlasimme pojan kanssa lämpimässä rantavedessä. Hän viihtyi
hiekkaleikeissä, rantaan eksyneiden koukkujen varalta uimakengät jalassa. Välillä hiekkaa
maisteltiin, välillä sitä kaivettiin.
Lähdimme tällä kerralla matkaan vain oman perheen voimin,
mutta olimme kuulleet appivanhempien kuitenkin ottavan viikonlopuksi saman
suunnan. Eipä aikaakaan, kun he saapuivat pitkospuita pitkin samaan rantaan.
Pian heidän asuntoautonsa ajettiinkin omamme viereen, ja appiukko lähti
kalastuslupaa ostamaan. Paluumatka taittui soutuveneellä leirintäalueen
päädystä saakka.
Miesten kalastellessa minä keskityin mieluummin sudokujen
ratkomiseen ja rentoutumiseen sekä pojan kanssa kahlailuun. Poika nauttikin
lähes koko illan vesi- ja hiekkaleikeistä.
Myöhemmin illemmalla laitoimme ruokaa nuotiolla. Seurasimme veneilijöitä järvellä auringonlaskussa. Lyhdyt
koristivat kauniisti järven rantaa pimenevässä illassa. 
22.8.2015
Päivä alkoi jälleen kesäisen lämpimänä. Söimme aamiaisen
ulkona, minkä jälkeen kiertelimme alueella. Mukaan otettu purkki täyttyi
mustikoista, jotka menisivät pakastimeen talven varalle. Poika söi marjansa
mättäillä istuen.
Vaikka lohet hyppivätkin, ei kala enää syönyt. Päätin käydä
vielä pojan kanssa uimassa, rohkenin itsekin pulahtaa auringon lämmittämään
veteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti