Ravintolarakennus |
Suuntasimme asuntoautolla kohti Muhosta ja leirintäalue Montta Active
Campingia. Päärakennus ravintoloineen oli sulkeutunut iltakuudelta, joten
saavuttuamme vasta tämän jälkeen, majoitusmaksut sai suoritettua soittamalla henkilökunta paikalle. Henkilömaksu
oli 4 € / vuorokausi (aikuinen) ja 1 € / lapsi, vaunupaikka maksoi SFC-kortilla 12 € vuorokaudelta ja käyttösähkö 4,5 €, joten kahdelle vuorokaudelle tuli kaikkineen hintaa 51 €.
Ihastuttava, pieni ja kotoisa alue sijaitsi Oulujoen varrella. Rannan tuntumassa oli
leirintämökkejä, joiden takapuolella sijaitsivat vaunupaikat. Ravintolan
toisella puolella oli muutama suurempi mökki ja tilaussaunat sekä toinen ranta. Caravan-alueen puolimmainen ranta sijaitsi ravintolan takana, minne oli ruopattu kaksi pienempää
uima-aluetta. Uiminen joen varrella olisi ollut ainakin tähän aikaan vuodesta kovan virtauksen vuoksi vaarallista.
Leiriydyimme noin sadan metrin päähän huoltorakennuksesta.
Lähes koko illan satoi vettä, joten vietimme aikaamme asuntoautossa. Valmistimme iltapalaksi leipiä sähköuunissa.
Myöhemmin sateen lakattua kävimme vielä kävelemässä rannassa ja
tutustumassa huoltotiloihin. Rakennuksen ulkopuolella, korkealla puissa kiersi hurjan näköinen temppurata. Alueen ainut negatiivinen kohta tuntui tälläkin
leirintäalueella olevan huoltorakennus. Tila oli hyytävän kylmä ja likainen, jo
aikansa elänyt. Saunavuoroja oli ilmaiseksi tarjolla perjantai-, lauantai- ja
keskiviikkoiltaisin.
Pian laitoimme pojan yöunille ja istuimme vielä hetken
jutellen ja katsellen televisiota.
16.5.2015
Päivä oli pilvinen ja tuulinen. Yhdeltätoista alueella alkoi
rompetori, jossa oli myynnissä vanhoja tavaroita ja käsitöitä. Tutustuttuamme
tuotteisiin suuntasimme ravintolan edessä sijainneelle leikkipaikalle, missä
poika hetken kiikkui. Tämän jälkeen menimme ravintolaan lämmittämään pojan ruoan, kun mieheni
tilasi samalla kahvin (1,5 €). Ruokavaihtoehtoja tähän aikaan vuodesta oli
tarjolla ainoastaan kaksi - hampurilainen ja kalakeitto, joten päätimme tehdä itse ruokamme, vaikka olimmekin haaveilleet syövämme vierailun aikana kerran myös ravintolassa. Ravintolasta oli hieno näköala alas joelle.
Ravintola- ja huoltorakennukset |
Teimme nopean ruoan pojan nukkuessa päiväunia. Tämän jälkeen
suuntasimme alueen kulmasta lähteneelle lemmenpolulle. Vaellusreitti oli
juurakkoinen ja kumpareinen, joten vaunujen kanssa sitä ei voinut lähteä
kulkemaan. Olimme kuitenkin ottaneet mukaan kantorinkan, missä poikaa jaksaisi
jonkin matkaa kantaa. Kävelimme joen reunaa pitkin ihaillen kuohuvaa jokea ja pieniä, metsästä laskevia puroja, kunnes näimme kauempana
suuren padon. Tämän kauemmas kymmenen kilon selkärepun kanssa ei kannattanut
lähteä, koska myös paluumatka oli vielä jaksettava kantaa. Polun varrella oli
myös pieni grillauspaikka ja miellyttävät maisemat.
Illalla otettiin hiiligrilli esiin ja valmistettiin
maistuvia grillattuja herkkuja, joita ei kuitenkaan tarjennut jäädä ulos
syömään. Myös huoltorakennuksen keittiö tuli tutuksi, sillä siellä oli
mahdollisuus lämmittää ruokaa pojalle aina tarpeen tullen. Loppuilta pelailtiin
ja katseltiin televisiota.
17.5.2015
Aamupuuhien jälkeen ulkoilimme vielä hetken alueella, jotta poika
saisi hyvin nukuttua paluumatkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti