Pitkän
kokkaustuokion jälkeen nautimme kermaisia herkkuja tuikkujen koristaessa
ruokapöytää.
Pienen sulattelun
jälkeen puettiin toppavaatteet ylle ja lähdettiin kävellen tutustumaan
alueeseen. Tilaisuus käytettiin tietysti myös geokätköilyyn, mikä löytyikin
läheisen järven rannalta. Lähellä sijaitsi myös laavu, mitä pidimme varteenotettavana
vaihtoehtona seuraavan päivän hiihtoretken eväiden lämmittämiselle.
Kiersimme
pitkän lenkin maisemia ja paikallisten jouluvaloja ihastellen. Matkan varrelle jäi mm.
ruokakauppaa ja rinteitä. Lumi tuiskutti, ja sitä ehtikin illan aikana sataa
muutamia senttejä.
Mökillä
ihailtiin (sekä kauhisteltiin) itsenäisyysjuhlien pukuja sekä bongattiin
tuttuja ja tuntemattomiakin. Glögikupin kanssa maistuivat erityisesti
joulusuklaakonvehdit, kuten toki muutkin herkut. Ilta päätettiin Aliaksen
pelaamisella.
7.12.2013
Aamupalan
jälkeen puettiin hiihtovaatteet ylle ja laitettiin monot jalkaan ensimmäistä
kertaa tälle talvelle. Lunta tuiskutti, mutta pakkasta ei onneksi ollut liikaa.
Mökin vierestä lähti latualue, mitä ei vielä oltu laduksi tehty. Hiihdimme tätä
n. 1,5 kilometriä eteenpäin, kunnes muiden harrastajien tekemät urat päättyivät.
Reitti ei jatkunut minnekään, vaikka yritimme sille jatkoa löytääkin.
Hiihtelimme hieman edestakaisin, kunnes lopulta päätimme suunnata eväinemme eilen
näkemällemme nuotiopaikalle. Laavu sijaitsi Vuokatinrannan läheisyydessä.
Laavulla oli
valmiiksi vajallinen kuivia puita. Sytytimme nuotion
ja laitoimme eväät – makkarat ja valkosipulileivät valmistumaan ritilälle.
Ruokailun
jälkeen, latujen puuttumisen vuoksi päätimme palata takaisin mökille.
Mökillä hieman sulateltuamme miehet lähtivät rinteeseen (mökkiin kuului kaksi kausikorttia) ja naisten kesken lähdimme shoppailu- ja kiertoretkelle. Kävimme tutustumassa mm. Vuokatin hiihtotunneliin, mikä sijaitsi Vuokattikeskuksessa, missä oli myös muutama liikekin. Tunnelin pituus oli 1,2 km.
 |
| Hiihtotunnelin lähtö ostoskeskuksessa |
 |
| Hiihtotunneli |
Suuntasimme
seuraavaksi Sotkamon kekustaan, mikä sijaitsi n. 7 kilometrin päässä Vuokatin
keskuksesta. Sotkamossa oli useita pieniä liikkeitä, jotka olivat ikäväksemme
menneen lauantaipäivänä kaikki jo kahdelta kiinni. Suuntasimmekin sen vuoksi
heräteostoksille isompaan markettiin.
Haimme vielä kuplivaa illaksi ja sovimme
treffit miesten kanssa laskettelurinteiden alaravintolaan, missä kaakao maksoi
2,5 € ja iso olut 5 €. He kertoivat, että alueella oli yksi ainoa avonainen
rinne. Siinä tuntui kuitenkin riittävän laskettavaa. Taitavimmat olivat tehneet
hyppyreissä hurjia temppuja muiden iloksi.
Lähdimme
vielä hetkeksi mökille, ennen kuin miehet lopettivat laskettelun.
Pienen
ruokatankkauksen jälkeen suuntasimme Katinkullan kylpylään. Lippujen hinnat
olivat ällistyttävän suuret– 18 € / henkilö. Maksoimme itsemme kuitenkin
sisään.
Pukutiloja ei ollut erikseen miehille ja naisille, vaan kaikki olivat
samassa tilassa. Suihkut olivat sentään erikseen, mutta niitäkään ei ollut
riittävästi. Kylpylä oli täynnä ihmisiä, hädin tuskin mahduimme liikkumaan.
Poreita ja polkuja oli monenlaisia, kylmäallas ja ulkoallas löytyivät, käytössä
olisi ollut myös normaali uima-allas, ja jotkut lipittivät janoisina juomiaan allasbaarissa. Istuimme erilaisissa poreissa ja
kokeilimme vesiliukumäkeä. Altaiden reunat olivat täynnä sinistä hometta, mikä
oli todella epämiellyttävää.
Uiskentelimme jonkin aikaa virtauksessa, kunnes joku
lapsi edessämme oksensi veteen. Oksennus jatkoi veteen sekoittuen matkaansa, ja
ihmiset sen kaiken (tämän sekä muun epämiellyttävän) keskellä uimista. Me
päätimme jättää kylpyläkokemuksemme tähän.
Kävimme
saunassa, ja vielä keskellä suihkutilojen lattiaa lapsi pissasi alleen. Kuinka
moni heistä päästää suoraa altaaseen – en halua tietää.
Lähdimme
takaisin mökille vaatteiden vaihtoon. Laitoimme itsemme ravintolakuntoon ja
suuntasimme vielä takaisin Katinkultaan, missä menimme syömään ravintola O’Learysiin.
Sinne ei saanut etukäteen varata pöytiä, mutta iltayhdeksän aikaan pitäisi työntekijän mukaan olla
tilaa. Kokki puolestaan lopettaisi työskentelyn puoli kymmeneltä.
Saimme ravintolasta
pöydän, eikä ruoan odotusaikakaan ollut ihan niin pitkä, kuin aluksi tarjoilija
veikkasi. Tilasin Classic Caesar salaatin (12,90 €), mistä pyysin jättämään Caesar-salaatinkastikkeen pois, koska se sisältää anjovista. Tarjoilijan mielestä
annosta ei merkittäisi kasvisannokseksi, mikäli näin olisi, mutta hän lupasi
kaikesta huolimatta tarkistaa asian kokilta. Ja kyllä – anjovistahan tämä "kasvisannos"
sisälsi. Sain näin ollen annokseni kermaviilillä. Oma ruokani ei siis juuri miltään
maistunut, mutta muut ilmeisesti pitivät omistaan. Marvin Hagler’s
pulled pork burger maksoi 17,50 €, iso limsa 4 € ja iso olut 5,9 € / 7,9 €.
Tunnelma oli todella sporttinen, sillä useista televisioista, joita sijaitsi
joka puolella ravintolaa, tuli jokaiselta nyrkkeilyä. Se hieman latisti ruokailutunnelmaa,
mutta pubitunnelmaksi se olisi saattanut sopiakin.
