Heti Kuopioon saavuttuamme suuntasimme kohti keskustan
vieressä sijaitsevaa Puijon tornia, mistä näköala yltäisi pitkälle kaupungin
yli. Paikalla oli useita muitakin turisteja pilvisestä säästä huolimatta.
Sisäänpääsylippu kustansi 6 € aikuiselta.
Menimme hissillä tornin yläpäähän, missä sijaitsi
maisemakahvila. Tornista näkyi jokaiseen ilmansuuntaan. Torni kierrettiin
nopeasti ympäri. Kävimme vielä kerrosta ylempänä olevalla
ulkonäköalatasanteella. Maisemat nähtyämme jatkoimme matkaa hotelliin.
Hotellimme, Cumulus sijaitsi rautatieaseman vieressä,
ydinkeskustan tuntumassa. Ajoimme hotellin pääoven viereen, missä sijaitsi
mukavan näköinen ulkoterassi. Hotelli tarjosi terassille myös anniskelua.
Huoneen sai lunastaa klo 14.00. Kahden hengen huone kahdeksi
yöksi risteilyineen maksoi ainoastaan 170 €. Tiedustelimme parkkipaikkaa ja sen
hintoja; koko piha-alue oli kuulemma asiakkaille ilmaista parkkipaikkaa.
Sisäpaikoituksestakin olisi tullut maksettavaksi ainoastaan 6 €. Jätimme auton
pääoven viereen.
Vastaanotosta kerrottiin huoneessa olevan kuuma, eikä
ilmastointia olisi. Huoneeseen mennessämme tiesimme, ettei ”varoitus” ollut
liioittelua – huoneessa oli lähes 30 astetta. Vaikka ikkuna avattiin ja
tuuletin laitettiin päälle, ei ilma tuntunut viilentyvän ollenkaan. Huone oli muuten viihtyisä ja siisti.
|
Pikku Pietarin torikuja |
Lähdimme kävellen kohti keskustaa. Ilma oli synkkä, eikä
aikaakaan, kun alkoi sataa. Kiertelimme muutamia kauppoja remontissa olleen
torin laidoilla. Torista pari katua ulospäin sijaitsi Pikku Pietarin torikuja.
Kyseessä oli vanhanaikaisen näköinen torikatu, mistä löytyi niin vanhaa
tavaraa, kuin käsitöitä laidasta laitaan. Olipa kadulla oma ravintolakin.
Paikka oli ihana, ja jokaisen Kuopiossa käyvän kesäturistin käymisen arvoinen
kohde.
Aivan vieressä sijaitsi Kreikkalainen ravintola, ravintola
Kreeta. Kreikkalaista ruokaa rakastavina olimme jo etukäteen päättäneet syödä
kyseisessä ravintolassa.
Tilasimme moussakat – yhden normaalin ja toisen
kasvisversiona. Kasvishan oli tietysti loppu, mutta tarjoilija ehdotti tilalle
saman hintaista vaihtoehtoista annosta, mihin kuului melkein kaikkea
mahdollista. Nimi saattoi olla akropolis. Valinta osoittautui hyväksi.
Alkuruoaksi otettu saganaki tosin ei ollut saganakia nähnytkään, mutta muuten
olimme ruokiimme hyvin tyytyväisiä.
Sateen vain jatkuessa ja yltyessä riensimme takaisin
hotellille, missä päätimme pysyä, kunnes sade olisi hellittänyt. Saunavuorot
olisivat käytössä klo 16.00 – 21.00, mitä pidettiin hyvänä kakkosvaihtoehtona,
mikäli sää ei sallisi siirtyä ulos.
Jonkin aikaa odoteltuamme sade kuitenkin loppui ja aurinkokin
pilkotteli pilvien lomasta. Suuntasimme kävellen kohti pienvene- ja matkustajasatamaa.
Alueelle mentäessä löysimme mukavan näköisen lasten leikkipuiston, missä oli tekemistä
myös aikuiseen makuun. Puistoja Kuopion keskustassa oli useita, ja ne olivat
kauniita ja hyvin hoidettuja.
Katselimme veneitä ja kävelimme hiljakseen eteenpäin.
Kävimme istumassa rannan ääressä sijainneessa Albatrossi-nimisessä
ravintolassa, mistä matka jatkui pian edelleen. Melko vieressä sijaitsi toinen,
pienempi tori, missä karaokea oltiin juuri lopettelemassa. Tässä sijaitsi myös
toinen ravintola, ravintola Wanha Satama. Jatkoimme kuitenkin matkaamme
tutustuen läheiseen puistoon ja siellä sijainneeseen upeaan kirkkoon.
Ihan
tässä kulmilla sijaitsi myös Sataman Helmi –niminen ravintola. Ravintola oli yleisilmeeltään
pubi-tyylinen, mutta sieltä sai myös tilattua pizzaa. Nautimme yhdet kylmät
sisätiloissa nahkasohvilla, ja ihastelimme paikan kodikkuutta ja tunnelmaa.
Pubilla oli myös suuri terassi. Vaikka pizzantuoksu houkutteli, päätimme etsiä
jostakin sormisyötävää. Hetken käveltyämme päädyimme paikalliseen Amarilloon.
Teimme tilauksemme tiskiltä ja menimme istumaan ikkunoiden läheisyyteen. Pian
toinen tarjoilija tuli häätämään meidät pois, sillä olivat kuulemma jo
sulkemassa osia ravintolasta. Sitä en ymmärrä, miksi sulkea ensimmäisenä
parhaat paikat ikkunoiden, baaritiskin ja ulko-oven vierestä – miksi ei niitä
perimmäisiä, mitkä olivat joka tapauksessa tyhjinä.
Saimme sormisyötävämme, mutta annokseen kuuluneet ranskalaiset
olivat niin ylimaustettuja, että ruoasta tuli huono olo. Tästä paikasta ei
jäänyt hyvä maku suuhun, eikä siinä olekaan sen enempää kertomista.
Oli aika suunnata hotelliin nukkumaan.
Nukkumisesta ei tahtonut
tulla mitään kuumasta ilmasta johtuen. Pidimme ikkunaa lähes koko yön auki,
mutta ilma ei viilentynyt tälläkään keinolla.
12.7.2012
Aamupala tarjoiltiin hotellin yhteydessä sijainneessa
Huviretki-ravintolassa. Aamupalalla oli juuri ne perustarpeet, mitä
hotelliaamiaisella yleensä, ei mitään ylimääräistä. Toinen puolisko kaipaili
pekonia, minä taas tätä kasvispuolta. Saimme mahamme kuitenkin täyteen.
Vieressä istunut nainen oli hyvin iloinen siitä, että taustalla soi Frank
Sinatra.
Hotellimajoitukseen kuului pakettina tilaamamme
risteilyliput. Saimme itse valita lähdön ja Roll-yhtiön veneen kiinnostuksemme
mukaan. Valitsimme lähdön kellonajan mukaan. Lähdimme risteilylle klo 12.00
lähdöllä M/S Ukko –nimisellä laivalla. Risteily oli nimeltään Vaajasalon
kierros. Erikseen ostettuna aikuisten lippu olisi maksanut 13 € ja
lounasristeily 25 €. Matkalla matkustajasatamaan saimme myös kilpailevan
tarjouksen – M/S Osmo (Koski Laiva Oy) tarjosi lounasristeilyn hintaan 18 €, minkä
olisimme tietenkin valinneet, mikäli olisimme ostaneet liput itse. Linkki
tähänkin alalaidassa.
|
Vasemmalla Wanhan Sataman ravintola, oikealla Albatrossi. Taustalla Puijon Torni. |
Pöydät ja muut sisäpaikat oli varattu lounaslipun
ostaneille, joten suuntasimme yläkannelle. Vaatetta olisi saanut olla mukana
enemmän, sillä paikka oli hyvin tuulinen ja kylmä. Välillä auringon
pilkahtaessa vaatetta tosin sai jopa vähentääkin. Matkan aikana kuulimme nauhalta
juontoja reitin varrella sijainneista paikoista. Kaiuttimet tosin olivat niin
hiljaisella, ettei kuulemisesta tahtonut tulla mitään, vaikka istuimmekin aivan
kaiuttimen alapuolella. Myös matkamusiikki olisi ollut mieluista, sillä matka
oli kokonaisuudessaan melko tylsä. Oikeaa nähtävää ei juuri ollut.
|
Kesäinen Kuopion tori |
|
Kahden tunnin risteilyn jälkeen suuntasimme kauppahalliin.
Haimme sieltä piiraat, mitkä syötiin paikan päällä. Parin kaupan kautta
kierrettyämme siirryimme torille, missä aurinko paistoi lämmittäen. Herneitä
sai edullisimmillaan 2 € / litra, ja niitä lähtikin pussillinen mukaan. Tilasimmemyös
ihanan viilentävät jäätelöt.
Päätimme suunnata kohti eilen näkemäämme ravintola Wanhaa
Satamaa. Valikoima oli huono, mutta istuimme siellä hetken. Tämän jälkeen
kävimme nauttimassa vielä Albatrossin terassista, missä myyjä oli noussut
väärällä jalalla.
Suunnittelimme illallista, ja päätimme käydä syömässä meidät
ihastuttaneessa Sataman Helmessä pizzat, mitkä tuoksullaan jo eilen meitä
houkuttelivat. Kävisimme vain ensin vaihtamassa vaatteet hotellissa.
Emme kuitenkaan päässeet enää sisälle huoneeseemme . Alakertaan
palattuamme selvisi, että avainkortteihimme oli ladattu vain yksi yö. Onneksi
asia saatiin pian korjattua, vaikka harmittihan se. Huoneeseen päästyämme alkoi
jälleen sataa.
Istuimme huoneessa jonkin aikaa, kunnes sade jälleen
lakkasi. Ulos lähdettyämme suuntasimme kohti Sataman Helmeä. Tilasimme neljän
täytteen pizzat (9,5 € / kpl), ja istuimme pöytään odottamaan. Pian saimmekin
eteemme muhkean näköiset pizzat, joissa täytettä oli todellakin reunoihin
saakka! Tämä oli hienoa. Pizzoja jonkin verran syötyämme totesimme kuitenkin,
että pizzat oli selkeästi tehty pakastepizzapohjiin, jollaisia
lähimarketeissakin myydään. Pohja oli todella pettymys, mutta päällisestä
täydet pisteet – täytteissä ei oltu säästelty. Ravintolassa kuitenkin odottaisi
saavansa itse tehtyjä pohjia.
Mahat täysinä siirryimme hetkeksi ulkoterassille raikkaaseen
sateenjälkeiseen ilmaan ennen matkan jatkumista. Kuljimme puistoissa, ja katuja
ristiin rastiin vihdoin päätyäksemme hotellille. Tämä päivä loppui varhain,
mutta päivän ulkonaolo sai väsyneeksi. Yö nukuttiin tällä kertaa ikkuna kiinni,
mutta tuuletin päällä, mikä oli huomattavasti parempi ja viileämpi vaihtoehto.