Majoituttuamme kävimme ihailemassa viereisen Rosson upeaa sijaintia kosken vieressä. Illan tullen päätimme lähteä syömään hotellin Huviretki –nimiseen ravintolaan. Koska yövyimme hotellissa kaksi yötä, saimme yhdeksän euroa ravintolarahaa. Hotelliyö maksoi 89 €, eli kaksi yötä 178 €. Syötyämme sisätiloissa siirryimme ulos nauttimaan lämpimästä säästä. Viereisessä pöydässä istui vanhempi pariskunta. Pariskunnan nainen oli nauttinut ehkä muutaman oluen liikaa. Hän heilutteli nyrkkiään ja keskisormeaan kadun toiselle puolelle pysähtyneelle autolle, joka tyhjäkäynnillä odotti matkansa jatkumista. Nainen tilasi vielä ainakin yhden ison oluen.
Aamu alkoi buffetaamiaisen merkeissä. Kaipasin Sokos hotellista tuttua lämmintä kasvisruokalajia, mutta Cumuluksesta sai ainoastaan lihansyöjän lämpimiä, kuten nakkeja ja lihapullia. Toki tarjolla oli myös keitettyjä kananmunia ja munakokkelia sekä muita perinteisiä aamupalaruokia.
Lähdimme kiertelemään kaupungin keskustaa ja sen kauppoja. Jotakin pientä tarttui mukaankin. Kauppahalli keskustassa oli viihtyisä ja elämää täynnä, vaikkakaan hotellituristi ei juuri mitään mukaan voinut ostaakaan. Päivä oli kuuma ja hiostava. Lähdimme etsimään paikallista kreikkalaista ravintolaa. Edellisvuonna jo Koskikeskuksen kreikkalaista ravintolaa testanneena valitsimme hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevan Antikan. Ravintolan terassilla soi kreikkalainen musiikki puun siimeksiin piilotetusta kaiuttimesta. Saimme nopeasti palvelua, ja se oli miellyttävää. Tilasimme kasvismoussakan ja souvlakin sekä alkupalaksi tzatzikia. Kyytipojiksi tilasimme totta kai kreikkalaista Mythos-olutta. Mythos on kuulemma turistijuomaa, mutta kyllä se suomalaisella kesäterassilla meille maistui. Ruoka tuli nopeasti ja laseja täytettiin vedellä vähän väliä aktiivisten tarjoilijoiden toimesta. Tzatzikin kanssa meille tarjoiltiin leipää. Tzatziki oli uskomattoman hyvää, tuoretta ja paksua – ei ollenkaan vetistä tai vetelää, kuten kaupasta ostetut (ja joskus ravintolastakin). Ruoat saapuivat pian, ja ne maistuivat molemmille. Tässä ravintolassa söisin ehdottomasti uudelleenkin.
Jatkoimme vielä ostoskierrostamme muutamassa kaupassa, kunnes kova tuuli ja sade yllätti meidät. Istuimme hotellimme toisen ravintolan terassille sadetta pitämään. Oluen hinta oli reilusti kalliimpi, kuin naapurissaan. Siirryimmekin melko pian sisätiloihin etsimään sadepäivän tekemistä. Hotellin aulan vieressä sijaitsi lasten leikkihuone, missä pelasimme nopeuspeliä sen aikaa, mitä kehtasimme.
Olimme kuulleet hyvästä meksikolaisesta ravintolasta nimeltään Gringos Locos. Ravintola löytyi pienen kujan varrelta, matka sinne tuntui kuin olisimme olleet ulkomailla. Istuimme pöytään ja päätimme tilata pelkkiä alkupaloja naposteltaviksi. Tilattuamme jäimme odottamaan ruokiamme, emmekä olleet ainoita. Pelkkien alkupalojen saamiseen meni 45 minuuttia. Halusimme odotellessa jo vaihtaa ravintolaa. Ruoka oli kuitenkin hyvää, varsinkin itsetehdyn näköiset sipulirenkaat, vaikkakin mozzarellatikut ja jalopenopoppersit olivat samoja kuin kotipakastimessammekin.
Jalkauduimme vielä hetkeksi Huviretken sisätiloihin, mutta väsymyksen saapuessa suunnistimme nukkumaan. Hotellihuone oli yhtä kuuma kuin edellisenäkin yönä, eikä ilma tuntunut vaihtuvan millään. Ensimmäinen yö oli ollut tuskallinen nukkua kuumuudesta johtuen, eikä erittäin kova sänkykään auttanut asiaa. Päätimme nukkua yön ikkuna auki, vaikka viereinen puisto olikin huutelevien teinien ja muiden puistojuojien suosiossa, ja äänet saattaisivatkin häiritä.
Heräsin yöllä puoli kahden jälkeen piippaavaan hälytysääneen. Vaikka ikkuna suljettiin saman tien, hälytysääni ei vaimentunut. Kyseessä olivat hotellin palohälyttimet. Oven avatttuamme käytävällä ei näkynyt mitään erikoista, eikä savu haissut, niinpä asiaa tiedusteltiin vastaanotosta puhelimitse. Alemmassa kerroksessa oli kuulemma tupakoitu käytävällä, mikä laukaisi hälytykset koko hotellissa. Paloautotkin olivat juuri saapuneet. Tästä tuli varmasti kallis päähänpisto.
www.tampere.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti