Matkanjärjestäjänä toimi Apollomatkat, joka ilmoitti puolitoista viikkoa ennen matkan alkamista, että kohteestamme puuttuu suomenkielinen opaspalvelumahdollisuus. Puhelimitse, kalliita ulkomaanpuheluita soittamalla saisi kuitenkin suomalaisen oppaan kiinni.
Lento lähti tunnin myöhässä työntekijävajeen takia. Kone oli espanjalainen, mutta mukana oli myös suomalainen lentoemäntä.
Lento saapui Kreetan Hanian kentälle n. neljän tunnin lennon jälkeen. Saatuamme matkalaukkumme, meitä odotti kentällä kaksi suomalaista opasta, jotka neuvoivat oikeaan bussiin. Juuri ennen bussin lähtöä kohteeseen, toinen oppaista kävi bussin etuosassa kertomassa puhelinyhteydestä, minkä hän toisti neljä kertaa. Saimme myös kohde-esitteen. "Tapaaminen" kesti viisi minuuttia, eikä suomalaista opasta nähty tämän jälkeen koko loman aikana.
Kentältä Rethymnonin kaupunkiin oli vielä tunnin ajomatka. Nukuimme koko matkan.
Saavuimme vihdoin väsyneinä perille n. viideltä aamuyöstä. Hotellimme Medusa sijaitsi aivan meren rannassa lukuunottamatta hotellin ja rannan välissä kulkevaa autotietä. Haimme huoneemme avaimet ja suuntasimme nukkumaan muutamaksi tunniksi.
2.10. sunnuntai
Meren kohina ja tuulen ulvonta kuuluivat hyvin huoneeseen. Olimme maksaneet lisämaksun merinäköalasta. Uima-allasnäköala olisi ollut muussa tapauksessa toinen vaihtoehto, mutta altaan nähtyämme olimme tyytyväisiä valintaamme. Allasalueelle ei paistanut aurinko kuin pienelle osalle pienen hetken ajan päivästä, joten altaalla loikoilu ei houkutellut.
Haimme aamupalaa lähikaupasta, joita oli useita hotellin ympäristössä.
Päivä oli puolipilvinen ja tuulinen. Päätimme tutustua kaupunkiin kävellen. Kuljimme rantakatua pitkin aina vanhaan kaupunkiin saakka. Rantakadun varsi oli täynnä ruoka- ja tuliaiskauppoja sekä ravintoloita. Valinnanvaraa oli runsaasti. Vanhan kaupungin rannassa kellui retkiä tekevä merirosvolaiva.
Vanha kaupunki ohitettuamme löysimme sisäänkäynnin Fortezza-nimiseen linnoitukseen. Maksoimme muutaman euron sisäänpääsymaksun tutustuaksemme paikkaan. Linnassa oli vielä jonkin verran vanhoja rakennelmia jäljellä. Sieltä näkyi kauniisti kaupungin ylle.
Kävellessä nälkä yllättää matkalaisen, niinpä oli aika pienelle purtavalle. Söimme vanhan kaupungin sokkeloissa pitat, joita Rethymnonissa sai myös kasvisversiona (1,5 € tässä paikassa). Koska söimme usein ja paljon, en lähde tällä kertaa arvioimaan ravintoloita erikseen. Kreikkalainen ruokahan on oikeastaan aina herkullista.
Syötyämme olimme menettäneet suuntavaistomme, mutta pienen suunnistuksen jälkeen olimme jälleen kartalla.
Aurinko pilkotteli jo jonkin verran enemmän pilvien välistä, joten päätimme lähteä testaamaan meriveden lämpötilan. Vaihdoimme uimapuvut hotellilla ja kävelimme rannalle hotellia vastapäätä. Rannalle oli asetettu uintikielto. Kovasta tuulesta ja mahdollisesti myös merivirroista johtuen emme päässeet uimaan ollenkaan. Hetken rannalla istuttuamme luovutimme ja lähdimme valmistautumaan illallista varten.
Söimme lähellä hotellia ja menimme ajoissa nukkumaan. Lentomatkan aiheuttama väsymys painoi.
3.10. maanantai
Päätimme lähteä tutustumaan Hanian kaupunkiin, mikä oli myös ollut lomakohdevaihtoehtomme. Rethymnonin bussiasema sijaitsi 25 minuutin ripeän kävelymatkan päässä. Matkan varrella sijaitsevilta pysäkeiltä ei ollut asiaa busseihin ilman ennakkoon ostettua lippua. Lippuja olisi ilmeisesti saanut kioskeista. Tätähän meille ei oltu kerrottu.
Päästyämme bussiasemalle tiedustelin lipunmyyntipisteestä aikatauluja. Bussi oli lähtemässä juuri samaan aikaan. Se liikkui jo pari metriä eteenpäin, mutta pysähtyi vielä, joten ehdimme kuin ehdimmekin kyytiin. Seuraavan lähtöön olisi mennyt lähes tunti.
Matka Haniaan kesti noin tunnin. Päästyämme perille suunnistimme katuviitan osoittamaan vanhankaupungin suuntaan. Löysimme meren rannan, mikä ei ollut uimakäytössä. Lähdimme kiertämään rannalla sijaitsevaa linnoitusta, minkä takaa aukesi vanha kaupunki.
Kaupunki ravintoloineen ja kaupponeen oli tunnelmallisen näköinen. Ravintoloiden välistä kulki pieniä, kiemurtelevia kujia lukuisine kauppoineen. Kuljimme lähes alueen toiseen päähän, minne päädyimme syömään päivällissalaatit. Ohitsemme ajeli hevoskärryjä turistiasiakkaat kyydeissään.
Olimme viettäneet Haniassa reilun tunnin, mutta koska olimme toivoneet pääsevämme uimaan, eikä uimakäytössä olevia rantoja näyttänyt olevan koko kaupungissa, päätimme kiirehtiä seuraavaan bussiin ja kokeilla uintionneamme Rethymnonissa.
Lähdimme suunnistamaan bussiasemalle yli puoli tuntia ennen bussin lähtöä. Päädyimme uuteen kaupunkiin, emmekä enää olleet ollenkaan varmoja suunnasta. Kysyimme ohjeita kolmesta eri kioskista, kunnes viimein, alle 10 minuuttia ennen bussin lähtöä löysimme perille.
Menimme jonottamaan lippua, ja juuri vuoromme koittaessa paikallinen nainen yritti kiilata edellemme. Jännittyneenä tiukasta aikataulusta äkäisin hänelle englanniksi meidän olleen häntä ennen. Kun olimme saaneet liput ostettua, nainen oli laitettu koko jonon perälle - muutkaan eivät pitäneet ohittelijoista.
Ehdimme bussiin, joka kreikkalaisten tapojen mukaan lähti tietenkin myöhässä. Paluumatkan nukuimme edelleen väsyneinä yölennosta.
Sää oli lämmin ja aurinkoinen. Ranta oli auki ja uimakelpoinen, niinpä pääsimme vihdoin uimaan. Ensikoskemalta vesi tuntui kylmältä, mutta hetken kuluttua se oli kuin linnunmaitoa. Muutamaa rantakiveä lukuunottamatta ranta oli hiekkainen ja meren pohja täyttä hiekkaa.
4.10. tiistai
Vietimme päivän vanhan kaupungin kujilla. Kujien varsilta löytyi mitä mielenkiintoisimpia pieniä putiikkeja. Tuliaisia löytyi niin itselle, kuin muillekin. Muun muassa mausteita tarttui mukaan. Keramiikkaa, koruja, laukkuja, vaatteita ja erilaisia koriste-esineitä oli vaikka millä mitoin.
Kävimme istumassa vanhan kaupungin rantaravintolassa. Hinnat olivat korkeat ja ravintoloita oli vierivieressä. Sisäänheittäjät tekivät parhaansa, mutta paikka valittiin kuitenkin oman mielen mukaan. Tunnelma oli loistava korkeista hinnoista huolimatta. Ravintolan pöytä oli sijoitettu aivan veden ääreen. Se on sitä oikeaa lomaa!
Loppupäivä kuluikin jälleen rannalla. Aallot olivat tyyntyneet ja uiminen oli mielekästä. Mukaan ottamamme sukellusmaskit kaivettiin esiin, mutta sukelluksen näkökulmasta tylsähkö hiekkapohja ei tarjonnut juurikaan nähtävää.
Illalla syötiin jälleen mahat täyteen ihanilla kreikkalaisilla ruoilla. Illallisen jälkeen päätimme nauttia coctailit coctail-baarissa. Niitä löytyi muutama ravintoloiden seasta ja pian löysimmekin omamme, tarjoushintaisen Entasis-baarin, missä coctailit maksoivat 4,5 € / kpl – happy hour oli aina.
Saimme coctailit pöytäämme hienoine koristeineen ja sädetikkuineen. Baarin etuosassa asiakkaita nauratti sisäänheittäjä, ja juomat pöytiin tarjoili vanhempi, ystävällinen viiksekäs mies.
5.10. keskiviikko
Kävelimme Apollo-matkojen toimistoon. Siellä meitä palveli ruotsalainen matkaopas, joka puhui englantia. Tiedustelimme Apollo-matkojen paikallisesitteen tippukiviluolan sijaintia, mitä ei oltu kerrottu oppaassa. Opas kertoi paikan sijaitsevan Peramassa. Hän sanoi, että sinne pääsee bussilla bussiasemalta.
Tiedustelin oppaalta tippukiviluolan ja bussiaseman välimatkaa. Hän epäili, että ne ovat lähellä toisiaan, koska emme tietenkään olleet ainoat turistit, jotka kyseistä kohdetta käyvät katsomassa. Luolan nimi oli Melidon.
Reippaan 25 minuutin kävelyn päätteeksi pääsimme jälleen bussiasemalle. Bussi lähti vasta lähes tunnin odottelun jälkeen.
Matka Peramaan kesti lähes tunnin. Kaikki muut olivat jo jääneet pois bussista. Me emme vielä, koska emme tienneet, minne olisimme jääneet. Luolia ei näkynyt missään.
Bussikuski sanoi, että meidän tulisi jäädä seuraavalla pysäkillä pois, sillä hän oli lähtemässä takaisin Rethymnoniin. Kerroin, että olimme menossa Melidoniin. Kuski kehottikin vielä odottamaan seuraavalle pysäkille. Hetken kuluttua hän pysähtyi ja kertoi, että kyseisestä risteyksestä Melidoniin matkaa olisi neljästä viiteen kilometriin suuntaansa. Pitkästä matkasta hämmentyneenä kysyin, voisimmeko jatkaa matkaa takaisin Rethymnoniin hänen kyydissään, sillä olimme ostaneet paluuliputkin.
Kuski kuitenkin kehotti tilaamaan taksin, ja jäimme risteykseen. Kävelimme viereiseen rautakauppaan, missä myyjä tilasi meille taksin.
Hetken kulutta taksi ajoi eteemme ja kertoi hinnaksi kymmenen euroa suuntaansa. Koska olimme saapuneet jo näin pitkälle, päätimme maksaa miehelle pyytämänsä rahan.
Matka ei ollut autokyydillä pitkä. Se kulki Melidonin kylän läpi ylös vuoren rinteelle, minkä reunustalla sijaitsi ravintola ennen tippukiviluolan suuta.
Taksikuski halusi jäädä odottamaan meitä paluumatkalle juoden odotellessaan kahvin ravintolassa. Apollo-matkojen opasvihkosen mukaan sisäänpääsymaksua luolaan ei ole, mutta tosiasiassa sellainen oli. Toki summa oli pieni, viisi euroa henkilöltä. Hintaan sai jopa suomenkielisen opastulosteen, missä kerrottiin luolasta ja sen historiasta.
Ravintolan terassilta aukeni komea näköala, mutta lähdimme mielellämme vihdoin tutustumaan luolaan.
Luolan karun tarinan mukaisestikin siellä haisi kuolema. Turkkilaiset olivat aikoinaan polttaneet parisataa kreikkalaista kuoliaaksi kyseiseen luolaan löydettyään heidän piilopaikkansa.
Luola oli upea, useita metrejä korkea. Kivet olivat liukkaita ja vaikeakulkuisia. Toisilla turisteilla oli taskulamput mukanaan, sillä sivuluolia ei oltu valaistu. Suurimman osan näki kuitenkin ilman lamppujakin.
Luolassa sai rauhoittua, ihastella ja miettiä syntyjä syviä.
Ulos tullessamme kuski oli nauttinut kuppinsa ja lähdimme paluumatkalle. Hän tiedusteli bussimme aikataulua ja ehdotti kaupunkikierrosta samaan hintaan. Ehdotimme, että hän kuitenkin veisi meidät hyvään ruokapaikkaan, sillä nälkä oli jo kova. Hän tiesi heti sopivan paikan. Ruokapaikka oli hänen tuttavansa omistama. Kuski ajoi bussipysäkin kautta ja antoi ohjeet, millä puolen katua bussia odotettaisiin. Sen jälkeen hän ajoi ravintolaan. Omistaja ei kuulemma osaisi englantia, joten kuski tuli tekemään ruokatilauksen puolestamme. Tilasimme pitat. Maksoimme kuskille kiitollisina hyvästä palvelusta.
Pitat tulivat hetken odottelun jälkeen. Tarjoilija /omistaja ei puhunut sanaakaan. Ruoka oli kuivahkoa, mutta ihan hyvää. Tiesimme, että ravintolaa oli kehuttu suhteiden vuoksi. Emme kuitenkaan olleet pettyneitä.
Lähdimme ajoissa kävelemään bussipysäkille, jossa olimme jo 20 minuuttia ennen aikataulun mukaista bussin lähtöä. Pysäkin varjoisella puolella parveili parisenkymmentä paikallista teiniä, jotka alkoivat heti huudella törkeyksiä ja erilaisia turistikommentteja. Vaihdoimme kadun toiselle puolelle, aurinkoon. Bussi oli jo reilusti myöhässä. Aurinko teki tehtävänsä ja huono olo valtasi kehon. Huudot ja herjaukset jatkuivat, joten en enää malttanut olla hiljaa. Käytin muutamaa oppimaani kreikankielistä sanaa, missä kehotin heitä erittäin epäystävällisesti olemaan hiljaa. Ja siitä lähtien he olivatkin.
Bussi saapui n. 20 minuttia myöhässä. Pääsimme vihdoin paluumatkalle.
Jäimme bussin kyydistä lähellä hotelliamme. Haimme hotellista uimapuvut ja pyyhkeet ja suuntasimme heti rannalle. Aallot olivat rauhallisia ja vedessä oli mukava kellua.
Illan tullen suutasimme kohti paikallisia ravintoloita. Syötyämme päätimme jälleen lähteä Entasiin coctaileille. Hetken istuttuamme huomasimme toisen suomalaisen pöytäseurueen. Pian istuimme kaikki samassa pöydässä. Matkalaiset olivat Radio Kajauksen kuuntelijamatkalla, toinen heistä retken johtajan ominaisuudessa. Ilta sujui rattoisasti jutellen ja tutustuen.
6.10. torstai
Päätimme heti aamupalan jälkeen vihdoin kokeilla uima-allastamme. Vesi oli jäätävää, eikä siellä uiminen ollut kovinkaan suuri nautinto.
Kiertelimme kaupungilla ja uimme meressä, nautimme päivästä rannalla maaten ja rentoutuen. Nautimme jäätelöannokset kesken lämmintä päivää. Ravintoloitsija ei laittanut annoksiin mitään ylimääräistä jäätelön lisäksi, vaikka hinnan ja kuvan mukaan niihin olisi kuulunut hedelmiä, kastikkeita ynnä muita. Maksoimme ne kuitenkin mukisematta. Olihan se kuitenkin mukavaa syödä jäätelöä rannalle ja merelle katsellen.
Toiseksi viimeisenä iltana syötiin jälleen mahat täyteen. Entasin coctailit nautittiin jälleen Kajauksen porukan kanssa. Tällä kertaa heitä oli kaksi enemmän. Tutustuimme myös muihin, samassa baarissa olleisiin suomalaisiin. Ulkomaillahan olemme kaikki kuin vanhoja tuttuja.
7.10. perjantai
Lähdimme heti aamusta kävelemään kohti Nature Park -nimistä luonnonpuistoa, minkä mainoksen olimme rantakadulla nähneet, ja mistä Apollomatkojen ruotsalainen oppaamme ei ollut koskaan kuullutkaan, vaikka reitti kulki hänen toimistonsa ohi.
Matka oli lyhyt, mutta yli puolet matkasta kuljimme ylämäkeen. Periltä näkymä alhaalle kaupunkiin oli upea. Paikan portit olivat vielä kiinni. Myös toinen suomalainen pariskunta odotto sisäänpääsyä. Pääsimmekin sisälle ennen virallista aukausia, jo puoli kymmeneltä, kun paikka aukesi vasta kymmeneltä.
Maksoimme sisäänpääsymaksun, viisi euroa henkilöltä. Suomalainen ryhmämme sai englantia puhuvan oppaan. Hän esitteli paikan kasvit, mausteet, eläimet ja hyönteiset. Mies kertoi asioista mielenkiintoisesti. Saimme haistella yrttejä ja koskea käärmettä. Mikään ei tietenkään ollut pakollista. Vaikka paikka näyttikin jo parhaat päivänsä nähneeltä, oli kierros hyvin mielenkiintoinen. Minä suomensin muille, ja muut esittivät kysymyksiä kauttani. Kommunikaatio pelasi hyvin näinkin.
Mielenkiintoisen kierroksen jälkeen jäimme katselemaan maisemia. Pariskunta ehdotti oluiden juomista, kiitoksena käännöspalvelusta. Kieltäydyimme ilmaisista oluista, mutta seurasta emme. Saimme kuitenkin hetken kuluttua kustannusvapaat oluet eteemme. Keskustelimme niitä näitä ja nautimme olostamme.
Lähdimme yhtä matkaa kohti hotellia, mikä kumpaisellakin pariskunnalla oli sama. Hotellille päästyämme huomasimme olevamme seinänaapureita.
Päätimme vielä tehdä viimeiset ostokset, kuten moussaka-kulhot ja tzatziki-mausteet. Loppupäivän nautimme viimeisestä rantapäivästä. Rannan jälkeen rohkaistuimme vielä kerran kokeilemaan uima-allastamme. Vesi oli yhtä jääkylmää, kuin aikaisemminkin, eikä allasravintolassa tälläkään kertaa ollut kukaan töissä.
Illalla söimme hyvin – kreikaklaiset salaatit alkuun ja moussakat pääruoiksi. Ruoka oli hyvää, ja niin täyttävää. Vietimme viimeisen illan kahdestaan Entasin kuppilassa. Kävimme vielä kuuntelemassa meren kohinaa rantatuoleilla, kunnes suuntasimme haikein mielin kohti hotellihuonettamme.
8.10. lauantai
Aamulla lähdimme vielä kohti vanhaa kaupunkia. Halusin hakea sieltä aikaisemmin näkemäni laukun. Kaupat olivat kiinni, joten odotellessamme söimme matkan aikana jo tutuksi tullutta feta-piirasta, mikä paikallisista leipomoista ostettuna oli erinomaista, suussasulavaa herkkua.
Puolisen tuntia odoteltuamme laukkukauppa aukesi. Ostokset tehtyämme palasimme hotellille. Vaihdoimme uima-asut yllemme ja uimme meressä vielä viimeisen kerran joka hetkestä nauttien.
Viimeisetkin pakkaukset suoritettuamme lähdimme syömään viimeiset pitat. Pian haimme matkalaukkumme ja jäimme odottamaan bussia hotellin ulkopuolelle, kadun varteen. Aikamme kuluksi tutustuimme vieressä sijaitseviin turistikauppoihin. Bussi saapuikin melko pian, etuajassa itse asiassa, eikä kukaan kysellyt, oliko kaikki mukana, tai tarkistanut listasta, keitä pitäisi olla bussissa ja minkä verran. Opasta ei ollut, ainoastaan kreikkalainen kuski.
Matka kesti tunnin. Perille saavuttuamme ruotsalainen opas kuulutti bussin etuosassa suomalaisen oppaan vastaanottavan meidät terminaalissa. Lähdimme kohti lentokentän sisäänkäyntiä. Huomasimme kuitenkin pian, että suomalainen opas piti puhetta ryhmällemme bussimme vieressä, vaikka meidät oli käsketty terminaaliin. Liityimme seuraan tietämättä, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Jonotimme ulkona jonnekin, minkä määränpää ei selvinnyt. Jonkin aikaa jonotettuamme opas antoi meille luvan siiryä sisälle, koska olemme pieni ryhmä. Ihmettelimme hieman näitä käskyjä ja kieltoja.
Vaikka kreikkalaiset lennonjohtajat lakkoilivat, meidän lentomme lähtisi ajoissa. Lentokenttä oli jonkinlainen sotilaskenttä – siellä ei saanut ottaa valokuvia.
Lähdimme ostamaan patonkeja. Myyjä ei ymmärtänyt englantia, kun tiedustelin kasvisleipää. Sain sellaisen lopulta. Leipä oli niin kuivaa, etten ole yhtä kuivaa koskaan ennen maistanutkaan. Olisi kannattanut syödä feta-piirakka. Ostimme piirakan jaettavaksi lentokoneeseen.
Samalla hetkellä, kun pääsimme lentokoneeseen, sade alkoi. Ei harmittanut yhtään. Kotimatka meni äkkiä elokuvaa katsellen. Saavuimme perille illalla ennen yhdeksää. Laukkujen saaminen kesti aikansa. Sen jälkeen maksoimme autopaikan ja lähdimme kotimatkalle.
Matkasta jäi lämmin mieli ja hyviä muistoja. Seuraava matka siintää jo haaveissa.
http://www.visitgreece.gr/portal/site/eot/
http://www.rethymnon.biz/
http://www.apollomatkat.fi/fi/matkakohteet/eurooppa/kreikka/kreeta/rethymnoninkaupunki/majoitus/pages/medusa.aspx
http://www.hania.net/
http://www.xo.gr/profile/profile-804987663/en/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti