Tiistai-iltana saavuimme Iso-Syötteelle Pudasjärvelle.
Olimme ilmoittaneet tulostamme caravan-alueelle jo etukäteen hintoja
tiedustellessamme. Kahden yön majoitus omassa asuntoautossa maksoi 75 €.
Avainkortit huoltorakennukseen ja infokirje oli jätetty noudettavaksi myöhäisen
saapumisen vuoksi erillisestä postilaatikosta. Huoltorakennuksen yhteydessä
näytti olevan myös ainakin nuorisotila ja ravintola.
Saimme valita kartalle osoitetulta alueelta oman paikkamme,
mistä kaikki sijaitsivat aivan huoltorakennuksen kupeessa. Huoltorakennuksessa
tarjolla oli myös päivittäiset löylyt, saunaosastot sekä miehille että naisille
olivat siistejä.
Tutkimme illan päätteeksi seuraavan päivän ruokapaikkoja alueella. Mieleinen fondueta tarjoileva illallispaikkakin löytyi. Sivujen mukaan kyseiset ateriat tuli varata viimeistään edellispäivänä. Alueen ravintolat menivät arki-iltaisin kiinni klo 18 ja 19 aikoihin, myös hiihtolomalla, joten teimme varauksen sähköpostitse.
27.2.2013
Aamupalan jälkeen puettiin ylle hiihtoon soveltuvat vaatteet
ja suunnattiin ulos. Reitteihin olimme jokseenkin tutustuneet aikaisemmin,
mutta selkeää hiihtomatka-nimi-karttayhdistelmää ei ollut tarjolla. Päätimme
ensi alkuun hiihtää caravan-alueelta, eli takarinteiltä eturinteille. Omasta,
edellisestä hiihtokokemuksestani oli jo vuosia aikaa.
Sää oli harmaa ja lumisateinen. Kylmä ei kuitenkaan ollut.
Matkaa kertyi n. 
Hiihdimme seuraavaksi takaisin takarinteille, mistä
jatkoimme matkaa kohti Luontokeskusta. Mukaan ottamamme käsi-gps ohjasi meidät
matkan varrella myös geokätköilemään. Luontokeskuksen pihassa olevalla laavulla
oli vielä edellisten jäljiltä pieni hiillos. Lisäsimme nuotioon puita, ja
grillasimme mukaan ottamamme eväät rauhallisella laavulla.
Laavuruokailun jälkeen kävimme vielä kuumilla juomilla
Luontokeskuksella – kaakao maksoi 2 €, samoin kahvi. Juomien jälkeen tutustuimme
vielä ilmaiseen luontonäyttelyyn.
Hiihdimme takaisin matkailuajoneuvoalueelle, missä kävimme
tarkistamassa, olivatko saunat lämpiminä. Piipahdimme vielä vaunussa
vaihtamassa vaatteita, ja lähdimme löylyihin.
Pöytävaraus oli tehty puoli kuudeksi, mikä oli fondueillalliselle
viimeinen mahdollinen aika ravintolan mennessä kiinni iltaseitsemältä.
Takarinteiltä kulki kävelytie eturinteille, missä ravintola Romekievari
sijaitsi. Matkaa kertyi hieman yli kilometri. Ravintolassa oli lisäksemme vain
laskettelijoita lämmittelemässä. Tila oli avara ja salimainen, ei niinkään tunnelmallinen
ravintola. Fonduekattila juustoineen ja dipattavineen odottivat kuitenkin jo houkuttelevan
näköisinä pöydässä. Annokseen tuli vielä lisäksi valkosipulileipiä ja
ranskalaisia sekä dippi. Yhden hengen fondueannoksen hinta oli 25 €. Siitä
olisi riittänyt helposti syötävää kahdelle, tai useammallekin. Mieheni tilasi
pekonihampurilaisaterian, 14,90 €. Iso olut maksoi 5,90 € ja pieni siideri 6 €.
Tunnelmallinen fondueillallinen rinteissä laskevia ihmisiä katsellen oli
erinomainen. Hampurilaisateriakin sai hyvät pisteet. Juustoisesta dippiateriasta
jäi kuitenkin runsautensa vuoksi puolet syömättä, eikä paluumatka ollut
täydellä mahalla kovinkaan ripeä.
Olisimme olleet kiinnostuneita ruokailun jälkeen käymään
vielä myös muualla, mutta mikään paikka ei enää ollut auki. Panoraamaravintola
rinteiden yläosassa saattoi olla poikkeus, mutta emme jaksaneet tarpoa sinne
saakka. Vietimme loppuillan vaunulla.
28.2.2013
Vihdoin, aamulla herättyämme aurinko esittäytyi. Maisemat
olivat upeita ja hiihtokeli kohdallaan. Olimme kuitenkin jo jatkamassa matkaa
eteenpäin. Kiersimme vielä Pikku-Syötteen kautta ennen Syöte-loman loppumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti