Kreikka, Korfu, Mon Repos Palace 28.9.-5.10.2012

Häämatkamme toinen viikko alkoi. Saavuimme Korfun saarelle samalla veneellä, mikä meidät edellisviikolla kuljetti Korfulta Paxokselle. Joku paikallinen nainen oksensi veneessä hieman ennen rantaan saapumista.

Palace Mon Repos

Perillä meitä odotti tilataksi. Löysimme oikean kuskin kyselemällä.  Hän ajoi meidät hotellillemme, Mon Repos Palaceen n. kymmenessä minuuttissa.

Saavuimme hotellille klo 9.00. Huoneen valmistumiseen menisi vielä tunti, joten kiertelimme hotellin ympäristöä odotellessa.

Hotellin etupuolella oli tie, minkä toisella puolella sijaitsi uimaranta. Ranta oli kivinen ja heinäinen. Ihmiset makoilivat myös katujen varsilla, sillä uimaan pääsi rannan lisäksi useita tikapuita pitkin. Tarjolla oli myös pitkä laituri, mille pääsi makoilemaan, jos maksoi sitä hoitavalle paikalle pienen sisäänpääsymaksun.

Kalastajien veneitä hotellin läheisyydessä

Saimme huoneeseen avaimen hieman ennen kymmentä. Huonetta ei oltu siivottu kunnolla, vaan siellä oli siivoojien hiuksia mm. sängyllä, lattialla ja pesuhuoneessa, lattioilla oli ruoan murusia ja muuta epämiellyttävää. Päätimme pitää kengät jalassa tällä lomalla.

Huoneesta oli näkymä kadulle ja kirkkoon, viistossa vasemmalla näkyi myös uimaranta ja allas.

Vanhan kaupungin kujilla

Päätimme lähteä tutustumaan kaupunkiin. Hotellin läheisyydessä oli bussipysäkki, mistä busseja lähti n. 20 minuutin välein, pyhinä n. 40 minuutin välein. Hinta oli per henkilö suuntaansa 1,5 € ja matkaa keskustaan n. 2 kilometriä.  Jäimme kyydistä kaupungin keskustassa. Kiertelimme katuja ja tutustuimme sen liikkeisiin. Pienen matkan päässä alkoi vanha kaupunki, minkä kujat olivat turisteja tulvillaan. Hintataso oli edullisempi kuin Paxoksella.

Nälän saapuessa päätimme etsiä ruokapaikan. Näimme ravintolan mainoksen edullisista pitoista – 2,5 € / kpl. Istuuduttuamme Best Top –ravintolan pöytään, tarjoilija kertoi, että kasvispita maksaisi 3 € ja pork-pita, eli sianlihapita 4 €. Emme ymmärtäneet syytä tähän, mutta emme enää kehdanneet lähteä poiskaan. Tilasimme lisäksi pienet oluet. Lopputulos oli se, että saimme isot oluet (4,5 €) ja pienet, mutta kalliit pitat. Tunsimme olomme huijatuiksi. Tähän paikkaan ei jätetty edes tippiä.

Hedelmä- ja vihannestori vanhassa kaupungissa

Näkymä kaupungin yli uudesta linnoituksesta vanhalle linnoitukselle

Uudempi linnoitus

Jatkoimme kaupunkikierrostamme tutustumalla uuteen linnoitukseen. Sisäänpääsymaksu oli 3 € henkilöltä. Linnoituksesta oli upea näkymä kaupungin ylle. Siellä myös juoksenteli valtavia sisiliskoja, tai jonkinlaisia niiden sukulaisia.

Uudempi linnoitus

Paluumatkalla kuljimme ruokakaupan kautta, mistä ostimme mm. halloumia parvekeherkutteluhetkiin. Juuri samaan aikaan bussi noukki asiakkaat pysäkiltä, joten päätimme kulkea paluumatkan hotellille kävellen jäämättä odottamaan seuraavaa bussia.

Maksoimme hotellilla jääkaapin vuokran viikoksi. Sen hinnaksi tuli 15 €. Hotellilla juuri mikään ei ollut ilmaista. Allaspyyhkeiden vuokraus maksoi 5 € päivältä. Ilmastointi oli yllätykseksemme ilmainen, mutta televisioon taas ei ollut kaukosäädintä, joten se oli luultavasti maksullinen.

Laitoimme halloumin ja muut ostokset jääkaappiin, ja päätimme mennä istumaan bussipysäkin vieressä sijainneeseen Bel Ami –ravintolaan. Isot oluet maksoivat 4,5 € / kpl. Virvokkeiden lisäksi saatiin tacoja kaupan päälle. Ravintolasta oli näkymä vanhalle linnoitukselle, mikä sijaitsi poukaman vastakkaisella laidalla.

Näkymä poukaman yli vanhalle linnoitukselle vastapäiseltä rannalta

Palasimme myöhemmin takaisin huoneeseen, missä jääkaappi oli edelleen huonelämmin. Kävin vastaanotossa kertomassa asiasta. Nainen lupasi lähettää huoneeseemme korjaajan. Odotimme yli tunnin, eikä korjaajaa kuulunut. Juuston voinnista huolissani soitin huoneen puhelimella vastaanottoon ja tiedustelin, milloin korjaaja olisi tulossa. Nainen huusi minulle ja löi luurin korvaan. Jäimme edelleen odottamaan. Päivä oli kuuma, ja aurinko paahtoi parvekkeelle.

Jonkin ajan kuluttua saapui korjaaja. Hän ei osannut juurikaan englantia, eikä myöskään saanut jääkaappia toimimaan. Hän lähti, mutta kertoi palaavansa 10 minuutin kuluttua. Miestä ei koskaan kuulunut.

Lähdin hermostuneena vastaanottoon tiedustelemaan asiaa. Paikalle saapui myös hotellin johtaja, joka kertoi, että hotelliin ei saisi tuoda omia eväitä. Kysyin, miksi huoneissa sitten vuokrataan jääkaappeja. He myös sanoivat, että jääkaappi on niin pieni, ettei sen tehtävänä ole pitää ruokaa kylmänä. Tämä ihmetytti minua suuresti. Saimme rahamme jääkaapista kuitenkin takaisin, mutta tietoa ruokien kylmänä pitämisestä ei tullut.

Moussaka

Laitoimme itsemme iltakuntoon. Suihkusta tuli niin vähän vettä, että pidempien hiusten pesu kesti tovin. Pääsimme kuitenkin ajoissa lähtemään. Päädyimme ravintola Kerkyraki Paradosiakiin (mikäli kreikkalaisten aakkosten tuntemukseni on riittävä).  Tarjoilijan paidassa luki tosin Theotokis Bros, joten ravintolan nimi ei täysin varmistunut. Sen kuitenkin tunnistaa lukuisista kynttilöistään ja moskiitokarkotteistaan. Annoskoot olivat valtavia. Moussaka ranskalaisilla maksoi 8,5 € (tästä jaksoi syödä puolet), souvlaki 9 € ja litra talon valkoviiniä 8 €. Ravintolassa musiikkia esitti paikallinen mies kitaraa soittaen ja laulaen.  Ruoka oli maittavaa.

29.9.2012

Aamupalatila

Hotellimajoitukseen kuului aamupala klo 7.30 alkaen. Klo 8.00 lähtien tarjolla oli myös lämpimiä vaihtoehtoja. Leivän päälle ei ollut tarjolla mitään terveellistä, kuten tomaattia, kurkkua tmv. Makkara- ja munatarjontaa oli runsaasti, mutta esimerkiksi juustot olivat kiinni makkaroissa, ja maku näin ollen oli niistä siirtynyt myös juustoihin. Jonkin verran hedelmiä sokeriliemessä oli tarjolla, mutta esimerkiksi jogurtti näytti useaan kertaan kierrätetyltä. Lisäksi tarjolla oli leipää ja kuivakakkua.

Aamupalatila sijaitsi kadun vieressä katetussa tilassa, missä seinät ja katto estivät tuulen läpikulkemisen.

Istuuduttamme pöytään ruokiemme ja juomiemme kanssa, hotellin johtaja tuli paikalle ja valitti meille, kun olimme istuutuneet väärään pöytään. Hän olisi halunnut, että istumme valmiiksi katetulle paikalle. Viereisessä katetussa pöydässä oli tuoli täynnä linnun ulostetta, joten sen vuoksi olimme valinneet viereisen pöydän. Hän myös tuntui loukkaantuvan siitä, kun emme halunneet aamupalan kanssa kahvia tai teetä. Juomat kaadettiin asiakkaille pöytiin.

Opas oli tulossa hotellille klo 10., joten kiertelimme ulkona hetken aikaa odotellessamme hänen saapumistaan. Olimme kovin odottaneet tervetulotilaisuutta, mikä ei pettymykseksemme kuulunut syystä tai toisesta tähän kohteeseen.

Opas saapui hotellille kymmeneltä. Kerroimme epämiellyttävästä yhteenotosta hotellilla ja siitä, kuinka vastaanotosta ei enää katsottu päällemmekään saatika tervehditty. Tässä hotellissa oli epämiellyttävä olla. Opas lupasi selvittää hotellin vaihtomahdollisuuksia. Saimme häneltä miellyttävää ja mukavaa palvelua. Opas kertoi, että sama vastaanoton nainen kohtelee häntäkin todella huonosti, tiuskii ja on ylimielinen.

Saimme myöhemmin oppaalta puhelun, missä hän kertoi, että hotelli veloittaisi perumisesta ensin kolmen vuorokauden majoitushinnan, eli noin 250 € ja vaihto kalliimpaan hotelliin veloittaisi vielä lisäksi ylimääräiset 170 €. Yhteissumman noustessa yli 400 euroon, päätimme olla vaihtamatta hotellia.

Lähdimme tällä kertaa  tutustumaan vanhaan linnoitukseen. Linnoitus oli upea, ja sinne oli ilmainen sisäänpääsy. Se sijaitsi meren rannalla, aivan keskustan vieressä.

Aikamme kierreltyämme päätimme siirtyä uuden sataman puolelle, mistä lähtisi merileijonaretki tunnin välein. Kiertelimme vanhan kaupungin kauppojen kautta suunnaten satamaan siten, että siellä ei kauaa tarvitsisi odottaa lähtöä. Perille löydettyämme retki ei ollutkaan lähdössä, vaan odotusaikaa oli vielä tunti. Poiketen näkemästämme mainoksesta retki lähti ilmeisesti enää kerran kahdessa tunnissa. Paikanpäällä myös selvisi, että merileijonaretkeen ei enää kuuluneet merileijonat, vaan jotain muuta, mitä meren pinnan alta löytyisi. Päätimme lopulta unohtaa koko retken.

Hevosellakin olisi päässyt

Jatkoimme vanhan kaupungin ostoskierrosta ja päädyimme syömään ravintola Spiliaan. Kreikkalainen salaatti maksoi 6 €, juustotoast 2,5 €. Viereisessä kaupassa kävi samaan aikaan matkamuistovarkaita, jotka olivat ravintolan tarjoilijan mukaan serbialaisia. He olivat kuuleman mukaan suuri ongelma saarella, sillä varastelivat ryhmissä sen minkä ehtivät.

Ruoan jälkeen päätimme lähteä takaisin hotellille. Aioimme tällä kertaa kulkea paluumatkan bussilla. Se oli sama Bussi mikä kulki hotellimme edestä. Istuimme kyydissä koko bussin kierroksen ajan. Se kiersi melko pitkän lenkin, ennen kuin saapui hotellimme viereen. Matka kesti karkeasti arvioituna pysäkkitaukoineen n. 20-30 minuuttia.

Vastaanoton nainen ei vastannut tervehdykseemme, mikä oli hyvin loukkaavaa. Korjaaja oli kuitenkin iloksemme vihdoinkin saanut korjattua jääkaapin siten, ettei sen käyttämiseen enää tarvinnut erillistä avainta, vaan se oli käytössämme ilmaiseksi loppuloman ajan.

Illaksi suuntasimme Ravintola Dimitrikseen. Grillatut paprikat maksoivat 4 €, kermasienet 5 € ja jauhelihapihviannos (nimeltään beef burger) ranskalaisilla ja riisillä maksoi 9 €. Puoli litraa talon valkoviiniä maksoi 4,5 €, 0,5 litraa vettä 1 €. Ruoka oli todella hyvää, mutta tarjoilija oli töykeä. Hän suuttui, kun kieltäydyimme alkupalaleivistä.

Illalla kuuntelimme parvekkeelta hotellin viereisessä kirkossa järjestettyjä juhlia  – paikalliset lauloivat ja joivat olutta kirkon sisäpihalla.

30.9.2012

Tiedustelimme edellisenä päivänä oppaalta, miten löytäisimme esitteessä mainitun Mon Repon palatsin ja Vlacheman luostarin. Hän kertoi, että pääsisimme tällä samaisella sinisellä bussilla perille jäädessämme päätepysäkille. Pysäkiltä kuljettiin alas, missä sijaitsi ”Vlacherna Monastery of Panayia”. 

Vlacherna Monastery of Panayia

Tämä samainen rakennus oli kuvattuna useissa esitteissä. Paikan päällä ei juuri ollut katseltavaa, vain pieni huone, minne ihmiset saapuivat ikoneita suutelemaan.

Etsimme aikamme Mon Repon palatsia, palasimme jo ylös lähtöpisteeseenkin, kunnes mieheni soitti oppaiden palvelunumeroon. Heidän mukaansa palatsi sijaitsi alhaalla saaressa.

Kirkko Pontikonissin saaressa

Saaren nimi oli Mouse Island, eli hiirisaari, toiselta nimeltään Pontikonissi. Hinta saareen veneellä oli 2,5 € / henkilö meno-paluu. Saaressa oli vain pieni kirkko, missä muutama ikonin kuva. Tämä ei voinut olla etsimämme palatsi. Palasimme heti veneen saapuessa takaisin mantereelle. Myöhemmin luimme käyttämämme bussi nro 2 sisäseinästä, että palatsiin olisi vienyt aivan eri bussi, sillä palatsi sijaitsi täysin eri suunnalla.

Päätimme suunnata kaupunkiin ostoksille. Johtuen sunnuntaipäivästä, kaikki uuden kaupungin liikkeet olivat kiinni, myös osa vanhankaupungin liikkeistä. Päätimme syödä pitat, mitä sai myös ostettua pikaruokapaikoista edullisesti ja nopeasti. Ravintolan nimi oli Mikmak. Pitat maksoivat yhteensä (kasvis- ja lihaversio) 4 €.

Palasimme ”omalle alueellemme”. Siellä sijaitsi n. 500 metrin sisällä kaksi ruokakauppaa. Ne olivat reilusti kalliimpia kuin keskustassa – 1,5 litra vesipullo maksoi n. 0,8 €, kun se keskustan ruokakaupasta ostettuna maksoi 0,22 €. Ostimme suurimman osan tarpeistamme keskustasta. Myös hotellin esittelyssä oli mainittu hotellilla olevan marketti, mutta todellisuudessa se oli komero, missä oli yksi jääkaappi ja ravintolan hintatasossa olevia elintarvikkeita.

Päädyimme jälleen istumaan Bel Amiin, missä nautimme virvokkeista ja oleskelusta useamman tunnin. Siellä ei ollut liian kuuma, kuten muualla tuntui olevan, maisemat olivat hienoja ja tunnelma leppoinen. Tutustuimme saaren karttaan ja esitteeseen sekä suunnittelimme loman kulkua.

Istuimme ilmeisen kauan ravintolassa, sillä ravintolan työntekijät kokoontuivat viereiseen pöytään lounaalle. He toivat yhden crepesin myös meille, ilmaiseksi. Täytteenä siinä oli kinkkua, juustoa ja kasviksia. Kinkkua oli vain keskellä, joten minä sain nauttia reunoista. Tämä oli todella mukava ele.

Tzatziki

Illalla päädyimme syömään toissailtana testaamaamme Kerkyraki Paradosiaki –ravintolaan. Tällä kertaa tilaukseen kuuluivat munakoiso-saganaki 5 € sekä moussaka 8,5 €, mikä oli tällä kertaa kylmä, ja tsatsiki 3 €. Puoli litraa talon viiniä maksoi 5,5 €. Paikka oli jälleen ammuttu täyteen.

Munakoiso-saganaki

Hotellille palatessamme hotellin baarimikko kertoi turisteille kuiskailevaan sävyyn hotellin johtajasta, joka oli kuulemma kuin itse Al Pacino, mutta pienempi. Oliko viittaus mafiaan, vai mitä lie tämä tarkoitti? Toivoin, ettemme saisi sitä lomamme aikana selville.

1.10.2012

Tänään tiedossa oli pidempi bussimatka. Kuljimme ensin sinisellä bussilla, eli samaisella bussi nro kakkosella keskustaan. Tästä kävelimme vihreiden bussien terminaalille, n. 10 minuuttia. Jouduimme odottelemaan aika kauan bussin lähtöä Paleokastritsaan, koska kilpailevien bussien aikataulut eivät menneet kovin hyvin yksiin.

Rannalta sai vuokrata mm. polkuveneitä. Sieltä tehtiin myös sukellusretkiä

Menomatka kesti 45 minuuttia. Kylä oli todella kaunis. Kylän viereisen vuoren päällä sijaitsi 1200-luvulla rakennettu munkkiluostari. Näkymä ylhäältä oli hieno. Luostarissa sijaitsi kirkko, museo ja matkamuistomyymälä. Sisäänpääsy oli ilmainen. Naisia kehotettiin peittämään olkapäät, mihin tarkoitukseen portilta sai lainata huiveja, mikäli niitä tarvitsi. Jonkun miehen vaimo yritti pakottaa miestään pukeutumaan huiviin, mutta pienen riidan päätteeksi mies jäi varmuuden vuoksi luostarin ulkopuolelle, kun nainen meni sisään kaavut yllään. Täälläkin toiset kävivät suutelemassa ikoneita.

 

Kävimme uimassa rannalla, mikä oli täynnä turisteja. Hiekalla auringonpaahteessa oli hyvin kuuma, joten siirryimme viereiseen ravintolaan. Ravintola Apollossa iso olut maksoi 2,5 €, kasvishampurilainen 4,5 € ja juustohampurilainen 4,5 €. Hampurilaiset olivat kuivia ja kovia, mutta kyllä niillä nälkä lähti.

Kasvishampurilainen

Bussia odotellessamme tutustuimme muutamaan pieneen, rannan vieressä sijainneeseen matkamuistoputiikkiin. Erään naisen kaupan lattioilla oli selvästi käynyt kissa asioimassa, emmekä jääneetkään sitä kauaksi haistelemaan.

Bussin saapuessa olimme viettäneet kylässä kolme tuntia.  Paluumatka kesti 35 minuuttia.

Kuljimme muutaman kaupan kautta takaisin hotellille, missä valmistauduimme lähtemään illaksi vanhaan kaupunkiin.

Sienirisotto

Olimme nähneet esitteessä mainoksen Korfun kaupungin vanhimmasta ravintolasta, nimeltään Taverna Rex. Päätimme etsiä kyseisen ravintolan. Oikean osoitteen löytyessä tutustuimme ravintolan ruokalistaan ensin kadulta käsin. Listalta ei löytynyt mitään mieleistä kasvisruokaa, mutta tarjoilija lupasi, että voisivat tehdä myös jotakin, mitä listalta ei löydy. Tilasin sienirisoton. Mieheni valitsi spaghetti polognesen (9,5 €), mikä oli kuulemma parasta hänen koskaan syömäänsä, kun taas minun risottoni oli mautonta. Laskun saadessamme yllätyin kovasti risoton hinnasta. Risotto tuli maksamaan 14 €!

Yllättävää oli, että suuri osa vanhan kaupungin kaupoista oli kiinni jo ennen kahdeksaa, tai oli juuri menossa kiinni. Kuvittelimme, että olisimme voineet tehdä matkamuisto-ostoksia illan aikana, mutta sen sai unohtaa.

Menimme paluumatkan busilla, mistä jäimme hotellilta n. 700 metrin päähän, mikä oli lähin pysäkki ilman, että tarvitsisi kiertää koko bussin kulkemaa kierrosta.

Sissin palatsi

2.10.2012

Maisemaa palatsin sisäpihalta

Tänään lähdimme tutustumaan kuuluisaan Sissin palatsiin. Palatsi sijaitsi Akhilleionissa, minne pääsimme kulkemalla ensin sinisellä bussilla keskustaan, missä sijaitsi sinisten bussien ”terminaali”. Terminaalista n. 300 metriä alaspäin löytyi kohteeseen kuljettava sininen bussi, nro 10.
Hinta oli tälläkin bussilla 1,5 € suuntaansa. Palatsille matka kesti noin 20 minuuttia. Sisäänpääsyhinta oli 7 € henkilöltä. Kiersimme palatsin puutarhaa ja sen upeita ja koristeellisia huoneita.

Palatsin sisäpiha

Upea portaikko

Palatsin ulkopuolella sijaitsi ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä, mihin tutustuimme palatsikierroksen jälkeen. Bussiaikataulun mukaan meillä olisi vielä ollut tunti odotusaikaa ennen seuraavan bussin saapumista, mutta niin vain bussi saapui ennen aikojaan täynnä turisteja. Hyppäsimme kyytiin ja palasimme takaisin kaupunkiin. Paluumatka kesti yli puoli tuntia.

Haimme pitat pienen matkan päästä bussipysäkistä, kulkien hieman poispäin keskustasta. Tämä paikka oli ilmeisesti enemmänkin paikallisten, kuin turistien käytössä. Tilasimme ikkunasta pitat mukaan hintaan 1,3 € kasvisversio ja 2 € lihaversio. Ravintolan nimi taisi olla Fis Aria.

 Kävelimme etsien sopivaa paikkaa eväiden nauttimiseen. Kuljimme brittiläisen hautausmaan ja paikallisen vankilan ohi. Pian saavuimme tutulle rantakadulle, minkä penkillä söimme eväämme.

 

Tänä päivänä päätimme testata ensimmäistä kertaa hotellin uima-altaan. Allas oli todella likainen, pohja oli hiekassa, pinta kellui täynnä lehtiä ja kuolleita ötököitä. Vesi oli myös hyvin suolaista. Pääosin makoilimme pölyyntyneillä aurinkotuoleilla netissä surffaten ja ristikoita ratkoen. Kuumuuden käydessä sietämättömäksi oli pakko pulahtaa altaaseen.

 

Illalla päädyimme syömään ravintola Nautilukseen, mikä sijaitsi poukaman päässä, aivan meren äärellä, hotellimme vieressä. Kasvispaguette maksoi täällä 4,5 €, kreikkalainen salaatti 6,5 € ja juustohampurilainen 7,9 €, isot oluet 4,2 €. Vesi, mikä kannettiin automaattisesti pöytään, oli jostakin syystä ilmainen.

Hotellille palatessamme vastaanottonainen käänsi meidät nähdessään jälleen päänsä ja jatkoi tietokonepelinsä pelaamista.

3.10.2012

Tänään päätimme lähteä viimeisille tuliaisostoksille vanhaan kaupunkiin. Kävimme etsimässä geokätköä puistossa, minkä jälkeen haimme kreikkalaisen ”pizzan” konditoriosta hintaan 2 €. Jonkin aikaa kierreltyämme ja tuliaisia niin itselle kuin muillekin osteltuamme päädyimme jälleen ravintola Spiliaan, missä juustotoastit saivat jälleen kyytiä. Päivän vietimme ulkona, kävimme vakipaikassamme Bel Amissa hotellin lähellä ja iltapäivän ihastelimme merta hotellihuoneen parvekkeelta.



Kreikkalainen kasvispizza

Olimme jo muutaman päivän katselleen ravintolaa nimeltään Mr. Pizza, mikä sijaitsi n. 700 metrin päässä hotellista. Tähän päätimme mennä tänä iltana syömään. Ravintola oli vasta avaamassa oviaan hieman ennen puolta kahdeksaa, jolloin saavuimme paikalle. Tilasimme kreikkalaiset kasvispizzat (hinta listalla 11 €, hinta laskussa 12 €) ja 1,5 litra vesi, 1 €. Pizzat olivat todella hyviä, mutta jäimme ihmettelemään muuttunutta hintaa.

4.10.2012

Tänään päätimme vihdoinkin uskaltautua mereen uimaan, vaikka olimme kuulleet rannan olevan täynnä merisiilejä. Otimme mukaan snorkkelit ja lähdimme sukeltelemaan. Ensimmäisellä kerralla menin uimaan uimakengät jalassa, mutta koska ensimmäistäkään merisiiltä ei näkynyt, päätin jättää ne toisella kerralla pois. Meren pohja oli sekä heinäinen, kivinen että osittain hiekkainen. Toisen kerran uimaan mennessäni en ottanut mukaan myöskään snorkkeleita. Huomasimme, että pienet kalat tulivat näykkimään jalkojamme. Yhtäkkiä ”isohampainen ja valtava” kala puraisi minua kantapäästä, ja lähdin pikaisesti rantaan. Tämän jälkeen en enää mennyt mereen uimaan.

Ranta oli miinoitettu myös paikallisilla mummoilla, jotka viettivät yhdessä päiväänsä uiden ja kovaäänisesti kuulumisiaan vaihdellen.

Teimme rannalla ristikoita ja nautimme auringosta.

Maksullinen laituri hotellin viereisellä rannalla

Lähdimme syömään jälleen Taverna Dimitrisiin. Vaikka tarjoilija olikin ollut työkeä, hinnat ja ruoat olivat hyviä. Kieltäydyimme jälleen alkupalaleivistä, mutta tarjoilja ei tällä kertaa ottanut kuuleviin korviinsakaan. Sanoin hänelle asiasta vielä myöhemmin, jolloin hän jälleen näytti suuttuneelta ja vei leivät pois.

Tilasimme valkosipulileipää, mitä ei löytynyt listalta, ja minkä hintaa kauhulla odotimme sekä kreikkalaisen salaatin 6 €. Salaatti oli jättimäisessä kulhossa, sitä oli todella paljon. Valkosipulileipiä tuli yhteensä viisi kappaletta, ja laskun mukaan ne tulivat lopulta maksamaan ainoastaan yhden euron yhteensä!

Ruoan jälkeen menimme jatkamaan päivää uima-altaalle, mikä oli likaisempi kuin aikaisemmin. Kamerat kuvasivat hotellia sieltä täältä, myös uima-allasta, mikä tuntui melko epämiellyttävältä. Viivyimmekin siellä vain tovin, ja siirryimme parvekkeelle ristikoita ratkomaan ja musiikkia kuuntelemaan. Ristikkoinnostus alkoi jostain syystä tänä kesänä, eikä loppua ole sen jälkeen näkynyt.

Käteinen oli jo päässyt loppumaan, ja lähin automaatti sijaitsi keskustassa. Niinpä otimme illalla bussin sinne, nostimme käteistä ja kuljimme rantakatua pitkin takaisin kohti hotellia. Olimme päättäneet jäädä syömään johonkin matkan varrella sijaitsevista ravintoloista. Päädyimme ravintolaan nimeltä Ta Dyo Adelfia. 1,5 litran vesi maksoi 1 €, alkupalaleivät kahdelta 1,2 €, tsatsiki 3 €, coca-cola 1,5 €, 0,5 litran viini 3,5 €, kesäkurpitsakroketit 3,5 €, saganaki 3,5 € ja pork fillet 9 €. Ruoka oli hyvää.

Kuljimme rantakatua pitkin hotellille haikein mielin viimeisestä illasta nauttien. Huoneessa pakkasimme tavaramme ja kuuntelimme paikallisradiosta kreikkalaisia ja kansainvälisiä kappaleita.

5.10.2012

Ehdimme käydä aamupalalla syömässä ennen kuin kyyti lentokentälle saapui klo 8.00. Hotellin johtaja tuli vielä kättelemään lähtevät turistit.

Lentokentällä tilasimme ruokaa kioskista, myös lentomatkalle. Juustopiiras maksoi 3,8 €, kanahampurilainen 5,2 €. Kilpailua ei ollut.

Kentällä mainostettiin myös ilmaista langatonta nettiä, mutta kioskista ei ainakaan osattu kertoa sen salasanaa. Koneen odottelu meni melko äkkiä, ja niin kotimatka alkoi. Lento Suomeen, Helsinki-Vantaan lentokentälle kesti 3 tuntia 15 minuuttia.

http://www.monrepospalace.gr/

http://www.corfu-kerkyra.eu/html/english/index.htm
http://www.corfu-town.com/
http://www.finnmatkat.fi/