Kreikka, Santorini, Kamari, hotelli Fomithea 28.9.-5.10.2014

Varasimme Aurinkomatkojen äkkilähdön Kreikkaan, Santorinin Kamariin, hotelli Fomitheaan syyskuun alkupuolella. Kahden aikuisen ja yhden alle puolivuotiaan matkat maksoivat yhteensä 990 €, mistä vauvan edestakaiset lennot yhteensä 50 €.

Viiden ja puolen kuukauden ikäinen vauva istui lennon sylissä omassa turvavyössään. Lentoaika oli menomatkan myötätuulessa vain kolme tuntia 15 minuuttia. Saimme istua matkan tilavassa bisnesluokassa. Nousun ja laskun ajan juotimme vauvalle vettä tuttipullosta estämään mahdollisen kivun syntymistä korvissa. Mitään oireita ei onneksi ilmaantunutkaan.

Kentältä oli lyhyt bussimatka kohteeseen, Kamarin kylään. Päivä oli todella tuulinen, hieman vettäkin satoi välillä. Huoneemme sijaitsi hotelli Fomithean kolmannessa, ja samalla ylimmässä kerroksessa. Siellä oli pienen ja osittain rikkinäisen parisängyn lisäksi myös jalasta rikki mennyt pinnasänky. Huoneesta oli näkymä altaalle ja vuorelle sekä osittain myös merelle. Huone oli onneksemme tilava, sillä mukaan ottamamme lastenvaunut veivät oman tilansa. Vaunut kannettiin jokaisen käyttökerran jälkeen ylös huoneeseen saakka, sillä ulos niitä ei uskaltanut jättää.

Kasvispita ja pita gyros

Suuntasimme ensimmäiseksi kohti rantakatua. Kiersimme matkalla muutaman turistipuodin sekä nappasimme fetapiiraan mukaan. Rantakatu oli kokonaisuudessaan noin puolentoista kilometrin mittainen, ja se oli täynnä ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Kadun toisen pään tuntumassa tilasimme vielä pitat kovimpaan nälkään, joita saarella sai n. 1,7 € – 3 € kappalehintaan, paikasta ja täytteistä riippuen. Kasvisversiot olivat aina edullisempia, sekoituslihalla (esim. kana-sika) täytetyt pitat olivat kalliimpia. Kuittia ei aina saanut.

Ruokailun jälkeen suuntasimme Aurinkomatkojen järjestämään tervetulo- ja infotilaisuuteen. Juomaksi sai valita joko mehun tai Ouzon. Oli mukava päästä kuulemaan tietoa saaren eri kohteista.

Tilaisuuden jälkeen palasimme hotellille ruokakaupan kautta. Heti alkuun huoneen wc-pöttö meni rikki, eli huuhtelunappi jäi pohjaan paineen sieltä loppuessa. Tätä tapahtuikin loman aikana joka päivä useaan otteeseen. Pöntön vesisäiliön kansi oli avattava, ja sitä kautta hoidettava asia kuntoon.

Huoneessa oli pieni keittiö, astiat kahdelle hengelle, keittolevy ja jääkaappi. Astioille ei ollut tiskiharjaa tai tiskiainetta, eikä niitä myöskään siivoojan toimesta oltu tiskattu kunnolla. Kaikissa valaisimissa ei myöskään ollut lamppuja, eikä niitä sen vuoksi voinut käyttää. Myös ruokapöytä heilui. Hotelli oli matkatoimiston luokituksen mukaan kaksi tähteä, oman luokituksensa mukaan kolme tähteä.

Vietimme aikaamme hotellin parvekkeella maisemia ihaillen, ennen kuin lähdimme illalliselle. Kiertelimme sivukujia päätyen lopulta moussakoille ravintolaan, jonne vauvanvaunut sai mukavasti pöydän viereen (kuten lähes jokaisessa muussakin alueen ravintolassa).

Loppuilta kului huoneessa musiikkikanavan ja vauvan parissa. Illalla lämmin suihkuvesi oli (kenties kylmästä säästä johtuen) loppunut, joten peseytyminen hoidettiin kiireellä. Suihkupäälle ei ollut paikkaa seinässä, vaan sitä oli pidettävä kädessä. Koska esimerkiksi lavuaari ja muutama muu paikka paljasti jonkinasteista siivoamisen laiminlyöntiä, päätimme pitää kengät jaloissa myös sisätiloissa.

Sänky oli kova nukkua, mikä aiheutti molemmille selkäjumituksia.

29.9.2014

Aamupala haettiin supermarketista. Astiat pestiin sormilla hinkaten ennen käyttöönottoa.

Päivä oli edelleen tuulinen, vaikkakin jo edellistä huomattavasti lämpimämpi. Mereen ei kuitenkaan tuulen vuoksi pääsisi uimaan tänäänkään.

Kamarin ja Perissa kylien välissä sijaitsi Mesa Vuono –niminen vuori, minkä huipulle olisi n. kolmen kilometrin patikointi. Kuljimme tietä pitkin palan matkaa, mutta kovan tuulen, ylämäen ja vauvanvaunujen vuoksi ylösnousu jäi vain ajatukseksi. Jo pienenkin nousun jälkeen kylään avautui kuitenkin kiitettävä näkymä.

Kuljimme rantakadun toiseen päähän, mistä haimme geokätkön. Rannalla näkyi vain toisessa päässä pari hassua penkkiä, joten istumapaikan saisi tarvittaessa ainoastaan astumalla sisään ravintolaan. Pienen lenkin päätteeksi kurvasimme huoneen kautta ravintola Danasiin, mikä sijaitsi vuorelle johtavan tien alkupäässä, missä olimme aikaisemmin nähneet edullisia ruokia ja suomalaisen listan. Rannan ulkopuolella ravintoloiden hintataso oli hieman edullisempi. Tarjoilijatar puhui joitakin sanoja suomeksi, leperteli vauvalle ja oli todella ystävällinen. Ruoka oli hyvää.

Giouvetsi

Nappasimme huoneeseen matkatoimiston lomakansion tutustuttavaksemme, mutta linja-autosta mukaan saamamme info sisälsi jo aika pitkälti kaiken tarpeellisen. Retkiä tai kohteita vauvan kanssa käytäväksi ei ollut montaa, mutta tiesimme jo ennen matkaamme, että tulemme vierailemaan ainakin Oian kylässä ja Firassa, saaren pääkaupungissa.

Huoneen parvekkeella ei ollut ollenkaan varjopaikkaa, minkä vuoksi vauva voitiin tuoda ulos vasta auringon laskettua vuoren taakse. Aurinko laski loman alussa n. klo 17.15 ja loppulomasta jo lähempänä viittä.

Auringossa oleskelu oli saanut molemmille päät kipeiksi, joten mieheni kipaisi iltapalaksi vain pitat rantakadulta. Särkylääkkeiden ja iltapalan jälkeen olon helpotettua vietettiin vauvan nukahtamisen jälkeen iltaa hetki huoneen parvekkeella kreikkalaista musiikkia kännykästä kuunnellen. Hotellin alueella oli ilmainen wi-fi-yhteys. Kreikkalaisia radiokanavia löytyy osoitteesta www.e-radio.gr.

30.9.2014

Tällä kerralla aamupala haettiin suoraa leipomosta. Herkuista mukaan lähti feta-oliivi-tomaattipiiras (tai leipä) sekä vaniljapiiras. Molemmat olivat niin isoja, että niistä olisi riittänyt neljälle. Hinta oli silti ainoastaan 3,7 €. Vaniljapiiras oli todella hyvää, eikä suolapalassakaan ollut moittimista.

Aamupalan jälkeen suuntasimme lähimmälle bussipysäkille, mistä bussit lähtivät 20 minuutin välein. Hyppäsimme sisään ensimmäiseen, mikä oli jo valmiiksi täyteen lastattu. Kaikille ei ollut istumapaikkoja. Vauva oli mukana rintarepussa, ja vanha paikallinen mies tarjosikin kohteliaasti istumapaikkansa vauvan vuoksi. Paikalliset tuntuivat olevan todella lapsimyönteisiä. Myös homomyönteisyys näkyi saarella.

Bussilippu maksoi 1,6 € suuntaansa. Vauva kulki sylissä ilmaiseksi. Firan kautta oli kuljettava seuraavaan kohteeseen bussia vaihtaen, joten päästäksemme Oian kylään, maksoimme kaksi lippua suuntaansa per henkilö. Firan bussiasemalla oli hirvittävä tungos, ja oikean bussin saavuttua alkoi melkoinen kilparynnistys bussille. Vauvanvaunujen kanssa ei olisi ollut tuohon rumbaan, eikä myöskään näihin kohteisiin asiaa.

Sekä Fira että Oia vilisi kiinalaisia turisteja, joita roikkui vaarallisen näköisesti talojen katoilla ja muissa koheissa hyvin kuvien toivossa. Useat heistä olivat hääpareja.

Oia oli todella kaunis kylä. Kiertelimme katuja ja kuvasimme maisemia. Matkamuistojen ja ravintoloiden annoshinnat olivat jopa kaksinkertaiset Kamarin hintoihin verrattuna. Suuntasimme kuitenkin erääseen maisemaravintolaan, missä tilasimme edullisemmat Santorinin salaatit. Santorinin salaatti on saaren oma muunnos kreikkalaisesta salaatista. Alkuun tuotiin kysymättä leipäkori, mistä aina laskutetaan erikseen. Tällä kerralla emme puuttuneet asiaan, mutta emme jättäneet myöskään tippiä. On hyvä huomioida, että asiakas voi myös kieltäytyä pöytiin kysymättä tuotavasta leipäkorista, sillä hinta kuitenkin lisätään hänen laskuunsa. Maisemat olivat sentään hulppeat.

Santorinin salaatti

Parin tunnin Oia-visiitin jälkeen palasimme bussilla Firaan ja sieltä edelleen Kamariin. Päivä oli todella lämmin, ja hienhajun saattoi haistaa hyvinkin helposti bussissa.

Perillä Kamarissa napattiin leipomosta pinaattipiirasta huoneherkutteluun. Parvekkeella nautittiin hyvästä kreikkalaisesta musiikista ja lämmöstä. Illalla hyssyteltiin vauvaa vaunuissaan aikansa unilleen, minkä jälkeen suunnatiin ravintolaan syömään. Tällä kerralla kieltäydyttiin alkuleivistä, mutta tästä huolimatta meitä laskutettiin niistä. Tippiä ei jätetty.

Illalla istuttiin taas hetki parvekkeella vauvan nukahtamisen jälkeen.

1.10.2014

Siivooja ei tiskannut edelleenkään astioita, vaikka huoneessa ei ollut niiden pesemiseen tarvittavia välineitä. Aamupalaleivät tulivat jälleen leipomosta.

Tämä päivä oltiin päätetty viettää hotellilla ja altaalla. Välillä taisteltiin vauvan kanssa uni- tai nälkäkiukkua vastaan huoneessa.

Vauva sai luvan polskutella altaassa mukaan ottamamme uimavaippa päällään, mutta ennen tämän pukemista kokeiltiin pelkkien varpaiden kastelua allasvedessä, mikä osoittautuikin liian kylmäksi, eikä vauvaa olisi saanut veteen polskimaan omasta tahdostaan. Näin ollen vain aikuiset kävivät altaassa uimassa.

Koska hotellin baarista ei myyty ruokaa, nautimme jälleen leipomoherkkuja huoneessa. Välillä istuskeltiin parvekkeella vauvan nukkuessa huoneessa.

 

Illalla suunnattiin syömään rantakadulle. Kadun ravintoloiden edustat olivat täynnä painostavia sisäänheittäjiä, jotka osaltaan vaikuttivat toiminnallaan, ainakin meidän kohdallamme, luotaantyöntävästi. Tämän vuoksi loppulomasta teki mieli ennemminkin vältellä kyseistä katua, kuin nauttia sen ravintoloiden antimista. Päädyimme kuitenkin tällä kerralla Taverna Zorbasiin. Sieltä sai myös kasvismoussakaa, mitä piti tietysti kokeilla. Tilasimme alkuun myös yhden annoksen valkosipulileipiä jaettavaksi, mikä laskutettiin kuitenkin kuitissa kaksi kertaa. Muut ravintolan asiakkaat saivat moussakansa noin kymmenessä minuttissa mikrolämpöisinä, mutta kasvismoussakan vuoksi odotimme ruokiamme n. 35 minuuttia. En ole elämässäni nähnyt tai maistanut niin järkyttävää moussakaa, kuin mitä tästä ravintolasta sai. Ei sekään ollut syynä, että lähes koko ruoka oli pelkkää valkokastiketta paria kasviksenpalaa lukuunottamatta, vaan vuoan pohja oli vuorattu kuoripäällisillä ranskalaisilla! Eli käytännössä kasvismoussaka oli tehty vanhoista ranskalaisista ja löysästä valkokastikkeesta. En ymmärrä, minkälainen kokki tekisi tällaista roskaa. Jos jotain hyvää haetaan tästä kokemuksesta, oli se, että vauva nukkui koko ruokailun ajan. Kun mainitsin kokemuksesta tarjoilijalle, joka nimenomaan sitä itse kysyi, ei hän noteerannut palautetta kuitenkaan millään tavalla. Lähdimme tuohtuneina pois, emmekä koskaan enää menisi tähän paikkaan uudelleen. Hyvää kasvismoussakaa saa ainakin täältä: (http://lomablogini.blogspot.fi/2013_03_01_archive.html).

2.10.2014

Leipomoaamiaisen jälkeen suuntasimme matkamuistomyymälöihin tavoitteena hankkia kaikki puuttuvat tuliaiset ja matkamuistot. Ostoskierroksen jälkeen saalis vietiin huoneeseen, missä syödessämme siivooja teki työtään – siivosi keskilattian. Tästä suuntasimme edelleen meren rantaan, missä vaunut jätettiin varjopaikkaan, ja käytiin vuorotellen pulahtamassa mereen. Aaltojen mukana oli miellyttävä uiskennella. Ranta oli tummanharmaata hiekkaa. Vauvakin kokeili varpaillaan merivettä, mutta vesi oli hänelle tälläkin kerralla liian kylmää, ja meren kohina taisi myös olla hieman pelottavaa.

Uimisen jälkeen suuntasimme päiväpitoille Gyros Stoppiin, missä kasvispita maksoi tällä kerralla 1,7 € ja lihaisa gyros-pita 2 €. Pitat nautittiin kuppilan pöydissä oluet kyytipoikina. Ranta toimi erinomaisena lomamaisemana.

Sienirisotto

Kaupan kautta täydennettiin jälleen jääkaapin sisältöä. Pieni pulahdus altaassa vielä ennen suihkua, minkä jälkeen suunnattiin kohti rannan ravintoloita. Tällä kerralla kohde oli valittu jo etukäteen. Taverna Irini’s sijaitsi lähimpänä vuorta, ja se oli jo ennen pimeäntuloa melko täynnä. Meidät ohjattiinkin tyhjemmälle ravintola-alueelle. Koska olin päivemmällä vilkaissut listaa väärin, eikä sieltä löytynytkään sieni-kermarisottoa, tiedustelin mahdollisuutta tilata sellainen listan ulkopuolelta. Tämä onnekseni sopi tarjoilijalle, ja sain sen hintaan 8,9 €. Mieheni tilasi pasta bolognesen (8 €). Vaikka ravintola oli ”vähän kalliimpi”, eikä siltikään kallis, oli ruoan hinta-laatusuhde erinomainen ruoan maun ollessa ammattitasoa. Ravintolassa soi myös livemusiikki kolmihenkisen yhtyeen toimesta, yhtenä soittimena mm. viulu. Täällä ei iloksemme tuotu myöskään alkupalaleipiä. Ruoka oli erittäin hyvää, ja paikasta jäi todella hyvä mieli.

3.10.2014

Aamupalan jälkeen suuntasimme bussilla Firan kaupunkiin. Bussi oli jälleen tungettu liian täyteen. Tällä kerralla sain vauvan kanssa paikan vanhemmalta naisturistilta.

Firan kaupungissa mutkitteli pieniä, kapeita kujia täynnä turisti- ja muita myymälöitä. Useassa putiikissa haisi tupakansavu, eikä hintoja oltu juurikaan merkitty tuotteisiin. Myös Fira oli Kamaria kalliimpi matkamuistojen osalta. Ruoka oli jonkin verran Oiaa edullisempi. Kävelykierroksen ja maisemakuvailun jälkeen ostettiin mukaan pitat suurimpaan nälkään.

 

Paluumatkalla hotellille ostettiin vielä leipomosta herkkunälkään leivokset ja kaupasta jäätelöt. Omani oli moneen kertaan sulanut, joten pyysin saada vaihtaa sen. Vaihto onnistui, vaikka myyjä ei vaikuttanut asiasta kovin iloinen olevankaan. Tänään oli hieman pilvisempi päivä, ja loppupäivä istuttiinkin vain parvekkeella. Välillä käytiin ravintolassa syömässä, mistä edelleen palattiin takaisin parvekkeelle. Toisaalta, ilman liikoja suunnitelmia ja kiirettä loma tuntui enemmän lomalta, kuin jatkuva toiminta ja kiireessä kiertäminen.

4.10.2014

Olimme suunnitelleet viimeiselle päivälle matkan Kamarissa sijaitsevan Mesa Vuonon vuorelle. Ylös lähdimme minibussilla, minkä hinta oli meno-paluuna 10 € / henkilö. Matka oli mutkainen, ja hurja kapeaa, vuoren rinnettä mutkittelevaa tietä pitkin. Matkaa taittoi moni jalkaisin.

Ylhäällä oli valtava tuuli, eikä pystyssä tahtonut pysyä. Kameroista ja hatuista kannatti pitää kiinni. Ylhäältä oli hienot maisemat aina lentokentälle saakka. Myös naapurikylä Perissa näkyi vuoren toisella puolella. Maksoimme muinaisen Thiran rauniokaupunkiin kahden euron liput ja lähdimme kipuamaan sinne vieviä portaita pitkin myrskyä uhmaten. Kova tuuli olis ilmeisesti vaivannut vuorella myös ”tuulettomana” päivänä.

Rauniokaupunkiin vei kapea, rotkon laidalla mutkitteleva polku, mitä pitkin kulkeakseen olisi tullut rohkaista huomattavasti mielensä. Ihmisiä heiluttelevan tuulen ja hurjan reitin vuoksi päätimme olla jatkamatta matkaa vauva rintarepussa roikkuen. Niinpä palasimme takaisin bussien pysähdysalueelle odottamaan noutoaikaa. Minibussit kulkivat tunnin välein. Hetken odoteltuamme totesimme, ettemme jäisi odottamaan seuraavan bussin tuloon saakka, vaan kulkisimme matkan alas kävellen. Tuumasta toimeen lähdimme matkaan. Muutaman valokuvan ja vedenjuonnin vuoksi tehtyjen pysähdysten kanssa paluumatka kesti noin 45 minuuttia. Olimme alhaalla bussin kanssa samaan aikaan. Hieman harmitti, että rauniokaupunki jäi näkemättä, mutta ratkaisu oli tässä tilanteessa meille paras mahdollinen.

Pikaisen hotellipyörähdyksen jälkeen kävimme päiväruokailemassa uudelleen ravintola Danas:ssa, missä kokosimme aterian tällä kerralla pelkistä alkupaloista. Ruoka ja palvelu oli tälläkin kerralla hyvää.

Ruoan jälkeen suuntasimme rannalle, ja uiskentelimme hetken meressä. Pulikoimisen jälkeen siirryimme hotellille, missä kävin vielä kerran uimassa altaassa. Ohjelmassa oli myös tavaroiden pakkaamista.

Pork steak

Suuntasimme illalliselle ravintola Captain’s Corneriin, minkä keulakuvana oli vanha, sympaattisen näköinen, viiksekäs mies. Sama mies tarjoili ravintolan asiakkaille ruokia. Tällä kerralla emme raaskineet edes kieltäytyä alkupalaleivistä (1,5 € / henkilö), jotka vanhus kantoi hymyillen pöytäämme. Ruoka oli todella edullista, ja mieheni mukaan pork steak oli loman paras ateria. Kermasienet ja kasvismunakas olivat hieman mauttomia, mutta sympaattisuus riitti tällä kerralla korvaamaan kyseisen puutteen.

Vielä viimeinen ilta istuttiin parvekkeella, tällä kerralla hieman edellisiltoja myöhäisemmälle lasilliset viiniä nauttien.

5.10.2014

Huoneet luovutettiin aamukahdeksalta. Bussi tuli noutamaan varttia myöhemmin toisen tien varrelta, eli viisi minuuttia etuajassa. Matka lentokentälle meni maisemia katsellessa yhdessä hujauksessa, ja pian olimmekin jo kotimatkalla.

Hotelli Fomithea

https://www.santorini.com/

Vantaa, Rantasipi Airport, 27.-28.9.2014

Teimme ennen ulkomaanmatkaamme lähtöselvityksen etukäteen internetissä. Veimme matkalaukut ja lastenrattaat Helsinki-Vantaan lentokentälle iltapäiväneljän jälkeen. Kentällä kerrottiin, että seuraavan päivän matkatavarat saisi normaalisti tuoda vasta klo 17 jälkeen, mutta koska tavaroillemme oli kentällä tilaa, saimme jättää ne poikkeuksellisesti hieman etuajassa. Kentältä sai lasten vaunuille pussin, eikä niiden mukaan ottaminen maksanut ylimääräistä. Tavaroiden jättämisen ajan automme seisoi parkissa hintaan 1 € / 10 minuuttia.

Olin varannut majoituksen matkaamme edeltävälle yölle lentokenttähotelli Rantasipi Airportista. Olin etukäteen tiedustellut hotellilta sähköpostitse mm. näin: ” Kuuluuko hintaan ilmainen parkkeeraus ja lentokenttäkuljetukset?” Vastaukseksi sain: ” Tarjoamme teille seuraavaa: Väliyö ja autopaikka Etu-asiakkaille. Hintaan sisältyy majoitus, aamiainen seisovasta pöydästä klo 04.00 alkaen varhaisaamiainen, asiakassauna, viikon ulkopaikoitus autolle ja aikataulunmukainen lentokenttäkuljetus (klo 03.40 alkaen 20 min. välein. Viimeinen klo 01.50 kentältä hotelliimme).” Jne. Minulle ei siis kerrottu, että parkkeeraus veloitetaan aina erikseen, ja sen hinta on joko 7 € vuorokaudelta tai 35 € viikolta. Näinpä oletimme siis parkkeerauksen, kuten useissa muissakin lentokenttähotelleissa, kuuluvan majoituksen hintaan. Varasin siis hotellin Bookingin kautta edullisemmin, hintaan 85 €. Perille saavuttuamme meiltä kuitenkin veloitettiin vielä lisäksi 35 €, eli viikon parkkimaksun verran. Mikäli olisimme ymmärtäneet tämän, ja kysymykseemme olisi vastattu niin, kuin se esitettiinkin, emme olisi tehneet kyseistä varausta.

Huone oli jo vuosia sitten parhaat päivänsä nähnyt. Vesihanan veden lämpö säädettiin kylmää ja lämmintä ruuvaten, pöttö vedettiin (ei painettu), eikä huoneessa ollut edes baarikaappia. Huonetta koristi lisäksi vanhan hiihtopuvun näköinen sohva, ja ilmastointilaite kuulosti rämisevältä pesukoneelta. Vauvalle oli sentään saatu maksuton pinnasänky.

Juustoranskalaiset, vihersalaatti ja lämmin perunasalaaatti (grilliviikot)

Päätimme kuluttaa iltamme hyvän ruoan parissa, mutta koska hotellin oman ravintolan listalta ei löytynyt mieleistä ruokaa (vaativalle, pääasiassa kasviksia syövälle bloggaajalle), lähdimme ruokailemaan naapurihotellista löytyneeseen Huviretki-ravintolaan. Ravintolasta löytyi jo Rukalla tutuksi tullut grilliviikkojen ruokalista, mutta ruokaa löytyi hyvin myös ravintolan omalta listalta. Ravintola oli melko täynnä, mutta ruoka tuli siitä huolimatta äkkiä. Edullisen ruoan kokonaishinta nousi mukavasti hintavien juomien myötä (0,4 l olut 7,9 € ja 0,33 l siideri 8,2 €). Possuburgerin sai hintaan 16,9 € ja grilliviikkojen lisukkeista koostunut ateria maksoi 3 x 3 €, eli yhteensä 9 €. Alkuun sai hakea leipää ja levitettä.

28.9.2014

Herätyskello soi hieman aamuneljän jälkeen. Suuntasimme vuorotellen syömään buffetaamiaista vauvan vielä nukkuessa. Lämpimistä aamiaisvaihtoehdoista löytyi ainoastaan puuro ja keitetyt kananmunat. Mieheni olisi kaivannut nakkeja, munakokkelia tai pekonia, minä lämmintä kasvispuolta. Aamupala koostui siis periaatteessa leivästä, jogurtista ja jälkiruoasta.

Lentokenttäbussit kulkivat kentälle 20 minuutin välein aikataulun mukaisesti. Aikataulu ei siltikään pitänyt, vaan bussi tuli siitäkin huolimatta useita minuutteja myöhässä.  Matka kentälle kesti vajaa 10 minuuttia.

http://www.rantasipi.fi/hotellit/airport/fi_FI/etusivu/

http://www.huviretki.fi/ravintolat/vantaa/fi_FI/vantaa/

Kuusamo, Ruka, Jääskän Loma Oy, 11.-14.9.2014

Mökki oikealla. Taustalla rinteet

Vuoden odotuksen jälkeen oli jälleen aika lähteä viettämään ruskalomaa Rukalle. Päivä oli vielä hetken valoisa perille saavuttuamme, mutta vietimme silti ensimmäisen illan pitkästä matkasta väsyneinä sisällä, takkatulen ääressä.

12.9.2014

Tutustuimme aamulla etukäteen Rukan alueen vaellusreitteihin. Valkeisenvaaran vaellusreittiä olimme suunnitelleet jo vuosi sitten tämän vuoden kohteeksi. Reitin pituus olisi Rukan keskuksesta aloittaen 8 kilometriä, mutta päätimme aloittaa matkan Valkeisenlammen tuntumasta, jonne jätimme automme. Lähdimme reitille pururadan kupeesta.

Reitin varrella oli lukuisia tatteja, haperoita ja rouskuja. Reitti oli suhteellisen nopea- ja helppokulkuinen. Maaruskan punaisuus ja koivujen keltaisuus tekivät maisemista upeat. Matkan varrella ei ollut levähdys- tai nuotiopaikkoja, joten söimme eväämme kaatuneen puun rungolla istuen. Juuri viisi kuukautta täyttänyt vauvamme matkusti kantorinkassa, mikä oli ensimmäistä kertaa kokeilussa. Vauva viihtyi kyydissä hyvin, ja melko pian nukahtikin maisemapaikalleen. Mukaan reppuun mahtui myös jonkin verran tavaraa, mutta olimme ottaneet lisäksi tavallisen repun matkaan.

Loppumatkasta sienten määrä lisääntyi niin paljon, ettei niiden ohi voinut enää poimimatta kulkea. Mukaan juuri tätä tarkoitusta varten hätävaraksi ottamamme muovipussi täyttyikin alta aikayksikön, vaikka poimiminen olikin runsaasta saaliista johtuen hyvin valikoivaa. Perkaus jäisikin sitten mökille.

Aurinko paistoi lämpimästi koko matkan, vaikka muuten sää olikin jo syksyisen viileä. Perille saavuttuamme Sports Tracker -ohjelma ilmoitti matkan pituudeksi 6 kilometriä. Matka Rukan keskuksesta toisi siis kaksi kilometriä lisää mittariin.

 Suuntasimme kauppaan, mistä haimme sieniä varten ilmatiiviin purkin ja merisuolaa. Sieltä lähdimme mökille saaliineimme, mitkä perkaisimme vasta ruokailun jälkeen. Olimme löytäneet mielenkiintoisen Pihviviikkojen listan ravintola Kaltiokivestä, missä aterian saisi koota itse valitsemistaan osioista. Näistä saisi rakennettua sekä liha- että kasvisaterioita.

Lähdimme ravintolaan jo hyvissä ajoin. Teimme ruokatilauksemme ennen neljää, joten saimme ottaa alkuun myös salaattibuffetin, mikä kuului ilmaiseksi lounasajan ruokailuun arkipäivisin. Ruoka oli hyvää, olimme tyytyväisiä sekä palveluun että puitteisiin. Tarjoilija viihdytti meitä huumorillaan.

Pihvit oli hinnoiteltu yksilöidysti - kastikkeet maksoivat 2 € kappaleelta ja lisukkeet 3 € kappaleelta. Olut maksoi 6,7 € ja siideri 7,3 €, vesi oli ilmainen.

 

Mahat täynnä suuntasimme takaisin mökille, missä perkasin sienisaaliin. Viimeisiä sieniä mökin portailla peratessa viereiseen puuhun lensi neljä kuukkelia. Niistä rohkein uskaltautui jopa sienikasan viereen katselemaan.

Sienivoileipä

Takkaan sytytettiin tuli, ja sieniä ryöpätessä kuunneltiin radiota ja katseltiin televisiota. Illan hämärtyessä laitettiin ulos kynttilöitä ja muutama sytytettiin myös sisälle takkatulen seuraksi.

Iltasella paistettiin osa sienistä naposteltaviksi ja herkuteltaviksi voileivän päällä. Se oli täydellistä syysajan iltapalaa hyvää elokuvaa katsellen!

13.9.2014

 

Päivä aloitettiin suuntaamalla hetimmiten sienimetsään, jotta loppupäivä jäisi aikaa tehdä vapaasti kaikkea muuta. Suuntasimme tuttuihin maastoihin Rukajärvelle. Tämä syksy tuntui olevan ennätyksellinen sienten kannalta, sillä täälläkin karvarouskuja oli satoja pienellä alueella. Jossakin vaiheessa oli pakko kiristää valikoimiskriteerejä ja jättää sieniä jo pienistäkin ”virheistä” keräämättä. Kun sanko ja kaksi muovipussia oli täynnä sieniä, tuntui sopivalta hetkeltä viimeinkin lopettaa.

Karvarouskuja, vain pieni osa kokonaissaaliista

Kävimme viemässä sienet mökille, ja suuntasimme Rukan keskukseen. Olimme suunnitelleet käyvämme kahvilassa suolaisella pikkuruoalla. Tutustuimme kauppakeskus Kumpareen tarjontaan samalla kahvilaa etsien. Emme kuitenkaan löytäneet koko alueelta meille sopivaa, avoinna olevaa paikkaa.

Kipusimme alueen keskellä olevaan näköalatorniin, Tykkyyn, mistä maisema avautui hienosti, vaikka torni ei kovin korkea ollutkaan. Kulku oli esteetön, joten sinne oli helppo pääsy kenelle tahansa.

Keskellä näkötorni Tykky

Iloksemme Rukan alueelle oli tullut useita uusia geokätköjä, joista haimme yhden, ennen kuin suuntasimme jälleen kauppaan, mistä haettiin uusi, ilmatiivis säilöntärasia uutta saalista varten sekä kaivattua pientä suolaista purtavaa.

Sienet perattiin mökin portailla istuen. Tällä kerralla saalista oli niin paljon, että muut suunnitelmat hieman kärsivät siitä. Esimerkiksi laavuruokailu ja iltakävely saivat jäädä tällä kerralla tekemättä.

Illalla sienet ryöpättiin, ja jätettiin iso kasa paistettavaksi ja leipien päälle herkutteluun. Kun vauva oli vaipunut yöunilleen, laitettiin vielä sauna päälle ja nautittiin viimeisen illan löylyistä.

Uusi Ski Bistro

14.9.2014

Teimme aamulla pienen pyörähdyksen mökin metsässä. Lähtiessä ajoimme mökkiteitä kulkien katsomaan takarinteiden juureen nousevaa uutta Ski Bistro -ravintolaa, mikä vaikutti hyvin lupaavalta. Paikkakin oli entistä parempi, ja mökiltä olisi ensi vuonna vain kävelymatka ravintolaan. Kotimatkalle lähdettiin jälleen haikein mielin – kumpa olisimme voineet viipyä vielä edes yhden päivän.

http://www.ruka.fi/

http://www.jaaskanloma.fi/kuusamo-ruka

http://www.ruka.fi/kesa/hinnastot/?file=price_content&pageid=538&id=584