Häämatkamme
toinen viikko alkoi. Saavuimme Korfun saarelle samalla veneellä, mikä meidät
edellisviikolla kuljetti Korfulta Paxokselle. Joku paikallinen nainen oksensi
veneessä hieman ennen rantaan saapumista.
Palace Mon Repos |
Perillä
meitä odotti tilataksi. Löysimme oikean kuskin kyselemällä. Hän ajoi meidät hotellillemme, Mon Repos
Palaceen n. kymmenessä minuuttissa.
Saavuimme
hotellille klo 9.00. Huoneen valmistumiseen menisi vielä tunti, joten
kiertelimme hotellin ympäristöä odotellessa.
Hotellin
etupuolella oli tie, minkä toisella puolella sijaitsi uimaranta. Ranta oli
kivinen ja heinäinen. Ihmiset makoilivat myös katujen varsilla, sillä uimaan
pääsi rannan lisäksi useita tikapuita pitkin. Tarjolla oli myös pitkä laituri,
mille pääsi makoilemaan, jos maksoi sitä hoitavalle paikalle pienen
sisäänpääsymaksun.
Kalastajien veneitä hotellin läheisyydessä |
Saimme huoneeseen avaimen hieman ennen kymmentä. Huonetta ei oltu siivottu kunnolla, vaan siellä oli siivoojien hiuksia mm. sängyllä, lattialla ja pesuhuoneessa, lattioilla oli ruoan murusia ja muuta epämiellyttävää. Päätimme pitää kengät jalassa tällä lomalla.
Huoneesta
oli näkymä kadulle ja kirkkoon, viistossa vasemmalla näkyi myös uimaranta ja
allas.
Vanhan kaupungin kujilla |
Päätimme
lähteä tutustumaan kaupunkiin. Hotellin läheisyydessä oli bussipysäkki, mistä
busseja lähti n. 20 minuutin välein, pyhinä n. 40 minuutin välein. Hinta oli
per henkilö suuntaansa 1,5 € ja matkaa keskustaan n. 2 kilometriä. Jäimme kyydistä kaupungin keskustassa.
Kiertelimme katuja ja tutustuimme sen liikkeisiin. Pienen matkan päässä alkoi
vanha kaupunki, minkä kujat olivat turisteja tulvillaan. Hintataso oli
edullisempi kuin Paxoksella.
Nälän
saapuessa päätimme etsiä ruokapaikan. Näimme ravintolan mainoksen edullisista
pitoista – 2,5 € / kpl. Istuuduttuamme Best Top –ravintolan pöytään, tarjoilija
kertoi, että kasvispita maksaisi 3 € ja pork-pita, eli sianlihapita 4 €. Emme
ymmärtäneet syytä tähän, mutta emme enää kehdanneet lähteä poiskaan. Tilasimme
lisäksi pienet oluet. Lopputulos oli se, että saimme isot oluet (4,5 €) ja
pienet, mutta kalliit pitat. Tunsimme olomme huijatuiksi. Tähän paikkaan ei jätetty edes
tippiä.
Hedelmä- ja vihannestori vanhassa kaupungissa |
Näkymä kaupungin yli uudesta linnoituksesta vanhalle linnoitukselle |
Uudempi linnoitus |
Jatkoimme
kaupunkikierrostamme tutustumalla uuteen linnoitukseen. Sisäänpääsymaksu oli 3
€ henkilöltä. Linnoituksesta oli upea näkymä kaupungin ylle. Siellä myös
juoksenteli valtavia sisiliskoja, tai jonkinlaisia niiden sukulaisia.
Uudempi linnoitus |
Paluumatkalla
kuljimme ruokakaupan kautta, mistä ostimme mm. halloumia parvekeherkutteluhetkiin.
Juuri samaan aikaan bussi noukki asiakkaat pysäkiltä, joten päätimme kulkea
paluumatkan hotellille kävellen jäämättä odottamaan seuraavaa bussia.
Maksoimme
hotellilla jääkaapin vuokran viikoksi. Sen hinnaksi tuli 15 €. Hotellilla juuri
mikään ei ollut ilmaista. Allaspyyhkeiden vuokraus maksoi 5 € päivältä.
Ilmastointi oli yllätykseksemme ilmainen, mutta televisioon taas ei ollut
kaukosäädintä, joten se oli luultavasti maksullinen.
Laitoimme
halloumin ja muut ostokset jääkaappiin, ja päätimme mennä istumaan bussipysäkin
vieressä sijainneeseen Bel Ami –ravintolaan. Isot oluet maksoivat 4,5 € / kpl.
Virvokkeiden lisäksi saatiin tacoja kaupan päälle. Ravintolasta oli näkymä
vanhalle linnoitukselle, mikä sijaitsi poukaman vastakkaisella laidalla.
Näkymä poukaman yli vanhalle linnoitukselle vastapäiseltä rannalta |
Palasimme myöhemmin
takaisin huoneeseen, missä jääkaappi oli edelleen huonelämmin. Kävin
vastaanotossa kertomassa asiasta. Nainen lupasi lähettää huoneeseemme
korjaajan. Odotimme yli tunnin, eikä korjaajaa kuulunut. Juuston voinnista
huolissani soitin huoneen puhelimella vastaanottoon ja tiedustelin, milloin
korjaaja olisi tulossa. Nainen huusi minulle ja löi luurin korvaan. Jäimme
edelleen odottamaan. Päivä oli kuuma, ja aurinko paahtoi parvekkeelle.
Jonkin ajan
kuluttua saapui korjaaja. Hän ei osannut juurikaan englantia, eikä myöskään
saanut jääkaappia toimimaan. Hän lähti, mutta kertoi palaavansa 10 minuutin
kuluttua. Miestä ei koskaan kuulunut.
Lähdin
hermostuneena vastaanottoon tiedustelemaan asiaa. Paikalle saapui myös hotellin
johtaja, joka kertoi, että hotelliin ei saisi tuoda omia eväitä. Kysyin, miksi
huoneissa sitten vuokrataan jääkaappeja. He myös sanoivat, että jääkaappi on
niin pieni, ettei sen tehtävänä ole pitää ruokaa kylmänä. Tämä ihmetytti minua
suuresti. Saimme rahamme jääkaapista kuitenkin takaisin, mutta tietoa ruokien
kylmänä pitämisestä ei tullut.
Moussaka |
Laitoimme
itsemme iltakuntoon. Suihkusta tuli niin vähän vettä, että pidempien hiusten
pesu kesti tovin. Pääsimme kuitenkin ajoissa lähtemään. Päädyimme ravintola
Kerkyraki Paradosiakiin (mikäli kreikkalaisten aakkosten tuntemukseni on
riittävä). Tarjoilijan paidassa luki tosin
Theotokis Bros, joten ravintolan nimi ei täysin varmistunut. Sen kuitenkin tunnistaa
lukuisista kynttilöistään ja moskiitokarkotteistaan. Annoskoot olivat valtavia.
Moussaka ranskalaisilla maksoi 8,5 € (tästä jaksoi syödä puolet), souvlaki 9 €
ja litra talon valkoviiniä 8 €. Ravintolassa musiikkia esitti paikallinen mies
kitaraa soittaen ja laulaen. Ruoka oli
maittavaa.
29.9.2012
Aamupalatila |
Hotellimajoitukseen
kuului aamupala klo 7.30 alkaen. Klo 8.00 lähtien tarjolla oli myös lämpimiä
vaihtoehtoja. Leivän päälle ei ollut tarjolla mitään terveellistä, kuten
tomaattia, kurkkua tmv. Makkara- ja munatarjontaa oli runsaasti, mutta
esimerkiksi juustot olivat kiinni makkaroissa, ja maku näin ollen oli niistä siirtynyt
myös juustoihin. Jonkin verran hedelmiä sokeriliemessä oli tarjolla, mutta
esimerkiksi jogurtti näytti useaan kertaan kierrätetyltä. Lisäksi tarjolla oli
leipää ja kuivakakkua.
Aamupalatila
sijaitsi kadun vieressä katetussa tilassa, missä seinät ja katto estivät tuulen
läpikulkemisen.
Istuuduttamme
pöytään ruokiemme ja juomiemme kanssa, hotellin johtaja tuli paikalle ja
valitti meille, kun olimme istuutuneet väärään pöytään. Hän olisi halunnut,
että istumme valmiiksi katetulle paikalle. Viereisessä katetussa pöydässä oli
tuoli täynnä linnun ulostetta, joten sen vuoksi olimme valinneet viereisen
pöydän. Hän myös tuntui loukkaantuvan siitä, kun emme halunneet aamupalan
kanssa kahvia tai teetä. Juomat kaadettiin asiakkaille pöytiin.
Opas oli
tulossa hotellille klo 10., joten kiertelimme ulkona hetken aikaa
odotellessamme hänen saapumistaan. Olimme kovin odottaneet
tervetulotilaisuutta, mikä ei pettymykseksemme kuulunut syystä tai toisesta
tähän kohteeseen.
Opas saapui
hotellille kymmeneltä. Kerroimme epämiellyttävästä yhteenotosta hotellilla ja
siitä, kuinka vastaanotosta ei enää katsottu päällemmekään saatika tervehditty.
Tässä hotellissa oli epämiellyttävä olla. Opas lupasi selvittää hotellin
vaihtomahdollisuuksia. Saimme häneltä miellyttävää ja mukavaa palvelua. Opas
kertoi, että sama vastaanoton nainen kohtelee häntäkin todella huonosti,
tiuskii ja on ylimielinen.
Saimme
myöhemmin oppaalta puhelun, missä hän kertoi, että hotelli veloittaisi
perumisesta ensin kolmen vuorokauden majoitushinnan, eli noin 250 € ja vaihto
kalliimpaan hotelliin veloittaisi vielä lisäksi ylimääräiset 170 €.
Yhteissumman noustessa yli 400 euroon, päätimme olla vaihtamatta hotellia.
Lähdimme
tällä kertaa tutustumaan vanhaan
linnoitukseen. Linnoitus oli upea, ja sinne oli ilmainen sisäänpääsy. Se
sijaitsi meren rannalla, aivan keskustan vieressä.
Aikamme kierreltyämme päätimme siirtyä uuden sataman puolelle, mistä lähtisi merileijonaretki tunnin välein. Kiertelimme vanhan kaupungin kauppojen kautta suunnaten satamaan siten, että siellä ei kauaa tarvitsisi odottaa lähtöä. Perille löydettyämme retki ei ollutkaan lähdössä, vaan odotusaikaa oli vielä tunti. Poiketen näkemästämme mainoksesta retki lähti ilmeisesti enää kerran kahdessa tunnissa. Paikanpäällä myös selvisi, että merileijonaretkeen ei enää kuuluneet merileijonat, vaan jotain muuta, mitä meren pinnan alta löytyisi. Päätimme lopulta unohtaa koko retken.
Hevosellakin olisi päässyt |
Jatkoimme
vanhan kaupungin ostoskierrosta ja päädyimme syömään ravintola Spiliaan.
Kreikkalainen salaatti maksoi 6 €, juustotoast 2,5 €. Viereisessä kaupassa kävi
samaan aikaan matkamuistovarkaita, jotka olivat ravintolan tarjoilijan mukaan
serbialaisia. He olivat kuuleman mukaan suuri ongelma saarella, sillä varastelivat
ryhmissä sen minkä ehtivät.
Ruoan
jälkeen päätimme lähteä takaisin hotellille. Aioimme tällä kertaa kulkea
paluumatkan bussilla. Se oli sama Bussi mikä kulki hotellimme edestä. Istuimme
kyydissä koko bussin kierroksen ajan. Se kiersi melko pitkän lenkin, ennen kuin
saapui hotellimme viereen. Matka kesti karkeasti arvioituna pysäkkitaukoineen n.
20-30 minuuttia.
Vastaanoton
nainen ei vastannut tervehdykseemme, mikä oli hyvin loukkaavaa. Korjaaja oli kuitenkin
iloksemme vihdoinkin saanut korjattua jääkaapin siten, ettei sen käyttämiseen
enää tarvinnut erillistä avainta, vaan se oli käytössämme ilmaiseksi loppuloman
ajan.
Illaksi suuntasimme
Ravintola Dimitrikseen. Grillatut paprikat maksoivat 4 €, kermasienet 5 € ja
jauhelihapihviannos (nimeltään beef burger) ranskalaisilla ja riisillä maksoi 9
€. Puoli litraa talon valkoviiniä maksoi 4,5 €, 0,5 litraa vettä 1 €. Ruoka oli
todella hyvää, mutta tarjoilija oli töykeä. Hän suuttui, kun kieltäydyimme
alkupalaleivistä.
Illalla
kuuntelimme parvekkeelta hotellin viereisessä kirkossa järjestettyjä juhlia – paikalliset lauloivat ja joivat olutta
kirkon sisäpihalla.
30.9.2012
Tiedustelimme
edellisenä päivänä oppaalta, miten löytäisimme esitteessä mainitun Mon Repon
palatsin ja Vlacheman luostarin. Hän kertoi, että pääsisimme tällä samaisella
sinisellä bussilla perille jäädessämme päätepysäkille. Pysäkiltä kuljettiin
alas, missä sijaitsi ”Vlacherna Monastery of Panayia”.
Vlacherna Monastery of Panayia |
Tämä samainen rakennus
oli kuvattuna useissa esitteissä. Paikan päällä ei juuri ollut katseltavaa, vain
pieni huone, minne ihmiset saapuivat ikoneita suutelemaan.
Etsimme
aikamme Mon Repon palatsia, palasimme jo ylös lähtöpisteeseenkin, kunnes
mieheni soitti oppaiden palvelunumeroon. Heidän mukaansa palatsi sijaitsi
alhaalla saaressa.
Kirkko Pontikonissin saaressa |
Saaren nimi
oli Mouse Island, eli hiirisaari, toiselta nimeltään Pontikonissi. Hinta
saareen veneellä oli 2,5 € / henkilö meno-paluu. Saaressa oli vain pieni
kirkko, missä muutama ikonin kuva. Tämä ei voinut olla etsimämme palatsi.
Palasimme heti veneen saapuessa takaisin mantereelle. Myöhemmin luimme
käyttämämme bussi nro 2 sisäseinästä, että palatsiin olisi vienyt aivan eri
bussi, sillä palatsi sijaitsi täysin eri suunnalla.
Päätimme
suunnata kaupunkiin ostoksille. Johtuen sunnuntaipäivästä, kaikki uuden
kaupungin liikkeet olivat kiinni, myös osa vanhankaupungin liikkeistä. Päätimme
syödä pitat, mitä sai myös ostettua pikaruokapaikoista edullisesti ja nopeasti.
Ravintolan nimi oli Mikmak. Pitat maksoivat yhteensä (kasvis- ja lihaversio) 4
€.
Palasimme
”omalle alueellemme”. Siellä sijaitsi n. 500 metrin sisällä kaksi ruokakauppaa.
Ne olivat reilusti kalliimpia kuin keskustassa – 1,5 litra vesipullo maksoi n.
0,8 €, kun se keskustan ruokakaupasta ostettuna maksoi 0,22 €. Ostimme
suurimman osan tarpeistamme keskustasta. Myös hotellin esittelyssä oli mainittu
hotellilla olevan marketti, mutta todellisuudessa se oli komero, missä oli yksi
jääkaappi ja ravintolan hintatasossa olevia elintarvikkeita.
Päädyimme
jälleen istumaan Bel Amiin, missä nautimme virvokkeista ja oleskelusta useamman
tunnin. Siellä ei ollut liian kuuma, kuten muualla tuntui olevan, maisemat
olivat hienoja ja tunnelma leppoinen. Tutustuimme saaren karttaan ja
esitteeseen sekä suunnittelimme loman kulkua.
Istuimme
ilmeisen kauan ravintolassa, sillä ravintolan työntekijät kokoontuivat
viereiseen pöytään lounaalle. He toivat yhden crepesin myös meille, ilmaiseksi.
Täytteenä siinä oli kinkkua, juustoa ja kasviksia. Kinkkua oli vain keskellä,
joten minä sain nauttia reunoista. Tämä oli todella mukava ele.
Tzatziki |
Illalla
päädyimme syömään toissailtana testaamaamme Kerkyraki Paradosiaki –ravintolaan.
Tällä kertaa tilaukseen kuuluivat munakoiso-saganaki 5 € sekä moussaka 8,5 €,
mikä oli tällä kertaa kylmä, ja tsatsiki 3 €. Puoli litraa talon viiniä maksoi
5,5 €. Paikka oli jälleen ammuttu täyteen.
Munakoiso-saganaki |
1.10.2012
Tänään
tiedossa oli pidempi bussimatka. Kuljimme ensin sinisellä bussilla, eli
samaisella bussi nro kakkosella keskustaan. Tästä kävelimme vihreiden bussien terminaalille,
n. 10 minuuttia. Jouduimme odottelemaan aika kauan bussin lähtöä
Paleokastritsaan, koska kilpailevien bussien aikataulut eivät menneet kovin
hyvin yksiin.
Rannalta sai vuokrata mm. polkuveneitä. Sieltä tehtiin myös sukellusretkiä |
Menomatka
kesti 45 minuuttia. Kylä oli todella kaunis. Kylän viereisen vuoren päällä sijaitsi
1200-luvulla rakennettu munkkiluostari. Näkymä ylhäältä oli hieno. Luostarissa
sijaitsi kirkko, museo ja matkamuistomyymälä. Sisäänpääsy oli ilmainen. Naisia
kehotettiin peittämään olkapäät, mihin tarkoitukseen portilta sai lainata
huiveja, mikäli niitä tarvitsi. Jonkun miehen vaimo yritti pakottaa miestään
pukeutumaan huiviin, mutta pienen riidan päätteeksi mies jäi varmuuden vuoksi
luostarin ulkopuolelle, kun nainen meni sisään kaavut yllään. Täälläkin toiset
kävivät suutelemassa ikoneita.
Kävimme uimassa rannalla, mikä oli täynnä turisteja. Hiekalla auringonpaahteessa oli hyvin kuuma, joten siirryimme viereiseen ravintolaan. Ravintola Apollossa iso olut maksoi 2,5 €, kasvishampurilainen 4,5 € ja juustohampurilainen 4,5 €. Hampurilaiset olivat kuivia ja kovia, mutta kyllä niillä nälkä lähti.
Kasvishampurilainen |
Bussin
saapuessa olimme viettäneet kylässä kolme tuntia. Paluumatka kesti 35 minuuttia.
Kuljimme
muutaman kaupan kautta takaisin hotellille, missä valmistauduimme lähtemään illaksi vanhaan kaupunkiin.
Sienirisotto |
Olimme
nähneet esitteessä mainoksen Korfun kaupungin vanhimmasta ravintolasta,
nimeltään Taverna Rex. Päätimme etsiä kyseisen ravintolan. Oikean osoitteen
löytyessä tutustuimme ravintolan ruokalistaan ensin kadulta käsin. Listalta ei
löytynyt mitään mieleistä kasvisruokaa, mutta tarjoilija lupasi, että voisivat
tehdä myös jotakin, mitä listalta ei löydy. Tilasin sienirisoton. Mieheni
valitsi spaghetti polognesen (9,5 €), mikä oli kuulemma parasta hänen koskaan
syömäänsä, kun taas minun risottoni oli mautonta. Laskun saadessamme yllätyin
kovasti risoton hinnasta. Risotto tuli maksamaan 14 €!
Yllättävää
oli, että suuri osa vanhan kaupungin kaupoista oli kiinni jo ennen kahdeksaa,
tai oli juuri menossa kiinni. Kuvittelimme, että olisimme voineet tehdä
matkamuisto-ostoksia illan aikana, mutta sen sai unohtaa.
Menimme
paluumatkan busilla, mistä jäimme hotellilta n. 700 metrin päähän, mikä oli
lähin pysäkki ilman, että tarvitsisi kiertää koko bussin kulkemaa kierrosta.
Sissin palatsi |
2.10.2012
Maisemaa palatsin sisäpihalta |
Tänään
lähdimme tutustumaan kuuluisaan Sissin palatsiin. Palatsi sijaitsi Akhilleionissa, minne pääsimme kulkemalla
ensin sinisellä bussilla keskustaan, missä sijaitsi sinisten bussien
”terminaali”. Terminaalista n. 300 metriä alaspäin löytyi kohteeseen kuljettava sininen bussi,
nro 10.
Hinta oli tälläkin bussilla 1,5 € suuntaansa. Palatsille matka kesti noin 20 minuuttia. Sisäänpääsyhinta oli 7 € henkilöltä. Kiersimme palatsin puutarhaa ja sen upeita ja koristeellisia huoneita.
Hinta oli tälläkin bussilla 1,5 € suuntaansa. Palatsille matka kesti noin 20 minuuttia. Sisäänpääsyhinta oli 7 € henkilöltä. Kiersimme palatsin puutarhaa ja sen upeita ja koristeellisia huoneita.
Palatsin sisäpiha |
Upea portaikko |
Palatsin
ulkopuolella sijaitsi ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä, mihin tutustuimme
palatsikierroksen jälkeen. Bussiaikataulun mukaan meillä olisi vielä ollut
tunti odotusaikaa ennen seuraavan bussin saapumista, mutta niin vain bussi saapui
ennen aikojaan täynnä turisteja. Hyppäsimme kyytiin ja palasimme takaisin
kaupunkiin. Paluumatka kesti yli puoli tuntia.
Haimme pitat
pienen matkan päästä bussipysäkistä, kulkien hieman poispäin keskustasta. Tämä
paikka oli ilmeisesti enemmänkin paikallisten, kuin turistien käytössä.
Tilasimme ikkunasta pitat mukaan hintaan 1,3 € kasvisversio ja 2 € lihaversio.
Ravintolan nimi taisi olla Fis Aria.
Kävelimme etsien sopivaa paikkaa eväiden
nauttimiseen. Kuljimme brittiläisen hautausmaan ja paikallisen vankilan ohi.
Pian saavuimme tutulle rantakadulle, minkä penkillä söimme eväämme.
Tänä päivänä
päätimme testata ensimmäistä kertaa hotellin uima-altaan. Allas oli todella
likainen, pohja oli hiekassa, pinta kellui täynnä lehtiä ja kuolleita ötököitä.
Vesi oli myös hyvin suolaista. Pääosin makoilimme pölyyntyneillä
aurinkotuoleilla netissä surffaten ja ristikoita ratkoen. Kuumuuden käydessä
sietämättömäksi oli pakko pulahtaa altaaseen.
Illalla
päädyimme syömään ravintola Nautilukseen, mikä sijaitsi poukaman päässä, aivan
meren äärellä, hotellimme vieressä. Kasvispaguette maksoi täällä 4,5 €,
kreikkalainen salaatti 6,5 € ja juustohampurilainen 7,9 €, isot oluet 4,2 €.
Vesi, mikä kannettiin automaattisesti pöytään, oli jostakin syystä ilmainen.
Hotellille
palatessamme vastaanottonainen käänsi meidät nähdessään jälleen päänsä ja
jatkoi tietokonepelinsä pelaamista.
3.10.2012
Tänään
päätimme lähteä viimeisille tuliaisostoksille vanhaan kaupunkiin. Kävimme
etsimässä geokätköä puistossa, minkä jälkeen haimme kreikkalaisen ”pizzan”
konditoriosta hintaan 2 €. Jonkin aikaa kierreltyämme ja tuliaisia niin itselle
kuin muillekin osteltuamme päädyimme jälleen ravintola Spiliaan, missä
juustotoastit saivat jälleen kyytiä. Päivän vietimme ulkona, kävimme
vakipaikassamme Bel Amissa hotellin lähellä ja iltapäivän ihastelimme merta
hotellihuoneen parvekkeelta.
Olimme jo
muutaman päivän katselleen ravintolaa nimeltään Mr. Pizza, mikä sijaitsi n. 700
metrin päässä hotellista. Tähän päätimme mennä tänä iltana syömään. Ravintola oli
vasta avaamassa oviaan hieman ennen puolta kahdeksaa, jolloin saavuimme
paikalle. Tilasimme kreikkalaiset kasvispizzat (hinta listalla 11 €, hinta
laskussa 12 €) ja 1,5 litra vesi, 1 €. Pizzat olivat todella hyviä, mutta
jäimme ihmettelemään muuttunutta hintaa.
Kreikkalainen kasvispizza |
4.10.2012
Tänään
päätimme vihdoinkin uskaltautua mereen uimaan, vaikka olimme kuulleet rannan
olevan täynnä merisiilejä. Otimme mukaan snorkkelit ja lähdimme sukeltelemaan.
Ensimmäisellä kerralla menin uimaan uimakengät jalassa, mutta koska ensimmäistäkään
merisiiltä ei näkynyt, päätin jättää ne toisella kerralla pois. Meren pohja oli
sekä heinäinen, kivinen että osittain hiekkainen. Toisen kerran uimaan
mennessäni en ottanut mukaan myöskään snorkkeleita. Huomasimme, että pienet
kalat tulivat näykkimään jalkojamme. Yhtäkkiä ”isohampainen ja valtava” kala
puraisi minua kantapäästä, ja lähdin pikaisesti rantaan. Tämän jälkeen en enää
mennyt mereen uimaan.
Ranta oli
miinoitettu myös paikallisilla mummoilla, jotka viettivät yhdessä päiväänsä
uiden ja kovaäänisesti kuulumisiaan vaihdellen.
Teimme
rannalla ristikoita ja nautimme auringosta.
Maksullinen laituri hotellin viereisellä rannalla |
Lähdimme
syömään jälleen Taverna Dimitrisiin. Vaikka tarjoilija olikin ollut työkeä,
hinnat ja ruoat olivat hyviä. Kieltäydyimme jälleen alkupalaleivistä, mutta
tarjoilja ei tällä kertaa ottanut kuuleviin korviinsakaan. Sanoin hänelle
asiasta vielä myöhemmin, jolloin hän jälleen näytti suuttuneelta ja vei leivät pois.
Tilasimme
valkosipulileipää, mitä ei löytynyt listalta, ja minkä hintaa kauhulla odotimme
sekä kreikkalaisen salaatin 6 €. Salaatti oli jättimäisessä kulhossa, sitä oli
todella paljon. Valkosipulileipiä tuli yhteensä viisi kappaletta, ja laskun
mukaan ne tulivat lopulta maksamaan ainoastaan yhden euron yhteensä!
Ruoan
jälkeen menimme jatkamaan päivää uima-altaalle, mikä oli likaisempi kuin
aikaisemmin. Kamerat kuvasivat hotellia sieltä täältä, myös uima-allasta, mikä
tuntui melko epämiellyttävältä. Viivyimmekin siellä vain tovin, ja siirryimme
parvekkeelle ristikoita ratkomaan ja musiikkia kuuntelemaan. Ristikkoinnostus
alkoi jostain syystä tänä kesänä, eikä loppua ole sen jälkeen näkynyt.
Käteinen oli
jo päässyt loppumaan, ja lähin automaatti sijaitsi keskustassa. Niinpä otimme
illalla bussin sinne, nostimme käteistä ja kuljimme rantakatua pitkin takaisin
kohti hotellia. Olimme päättäneet jäädä syömään johonkin matkan varrella
sijaitsevista ravintoloista. Päädyimme ravintolaan nimeltä Ta Dyo Adelfia. 1,5
litran vesi maksoi 1 €, alkupalaleivät kahdelta 1,2 €, tsatsiki 3 €, coca-cola
1,5 €, 0,5 litran viini 3,5 €, kesäkurpitsakroketit 3,5 €, saganaki 3,5 € ja
pork fillet 9 €. Ruoka oli hyvää.
Kuljimme
rantakatua pitkin hotellille haikein mielin viimeisestä illasta nauttien. Huoneessa
pakkasimme tavaramme ja kuuntelimme paikallisradiosta kreikkalaisia ja
kansainvälisiä kappaleita.
5.10.2012
Ehdimme käydä
aamupalalla syömässä ennen kuin kyyti lentokentälle saapui klo 8.00. Hotellin
johtaja tuli vielä kättelemään lähtevät turistit.
Lentokentällä
tilasimme ruokaa kioskista, myös lentomatkalle. Juustopiiras maksoi 3,8 €,
kanahampurilainen 5,2 €. Kilpailua ei ollut.
Kentällä
mainostettiin myös ilmaista langatonta nettiä, mutta kioskista ei ainakaan
osattu kertoa sen salasanaa. Koneen odottelu meni melko äkkiä, ja niin
kotimatka alkoi. Lento Suomeen, Helsinki-Vantaan lentokentälle kesti 3 tuntia
15 minuuttia.