Ruska on parhaimmillaan Kuusamossa, jonne suuntaamme yhä
uudelleen joka vuosi. Tänä syksynä varasimme viisi vuorokautta aikaa lomalle
Rukalle. Saavuimme Jääskän Loman mökeille alkuillasta tiistaina. Ehdimme vielä
nauttia takkatulesta pienen kävely- / pyörälenkin päätteeksi, joka suuntautui mökin
ympäristöön. Loppuilta kuluikin television äärellä.
14.9.2016
Perinteeksi muodostunut ruskaloma alkoi aurinkoisena. Ensimmäisenä
suunaattiin Rukan keskukseen, josta haettiin tuorein matkailu- ja alueen
uutismateriaali sekä pyörähdettiin ruokakaupassa ja matkamuistomyymälöissä.
Ostosten jälkeen lähdettiin sienimetsään Rukajärven
maastoihin. Tänä vuonna sienisaalis näytti jääneen liian kosteuden armoille,
eikä sangon pohjalle saatu kuin muutama hassu karvarousku. Järven maisemat ja
ruskametsän tunnelma olivat kuitenkin sitäkin tärkeämmät. Matkaa jatkettiin
autolla Rukan alueelle sekä maisemien että sienten metsästys mielessä. Sieniä
ei kuitenkaan näkynyt matkan varrella ollenkaan, joten palasimme takaisin
mökille, jossa tehtiin pikaisesti ruoka ennen pojan päiväunia. Perkasin vielä
muutaman saaliiksi saadun sienen, jotka myöhemmin ryöpättiin ja paistettiin
vaalean, myös voissa paistetun leivän päälle.
Illalla lähdettiin kävelylle lähialueen ympäri. Matkaa
kertyi vain kaksi kilometriä, mutta osittain metsässä tarpoen aikaa kului reippaasti.
Kävelylenkin päälle maistui iltapala ja rentoutuminen television ääressä.
15.9.2016
Aamu oli sumuinen ja märkä. Päätimme pitää ostospäivän
Kuusamossa, jonne suuntasimme aamupalan jälkeen. Tutustuimme Kuusamon Juuston
pieneen tehtaanmyymälään, mistä matka jatkui Kuusamon keskustaan.
Kirpputorilta löytyi edullinen jouluosasto, josta muutama
joulutuotekin tarttui mukaan. Pojalle löytyi myös pari kirjaa yleiseltä
puolelta. Mies kävi ostoksilla myös viereisessä Erätukussa.
Ruokakauppavisiitin jälkeen ajoimme Riipisen Riistan
kauppaan, jossa tutustuttiin ensin pienoismaailmaan. Tämä osoittautui
erityisesti 2-vuotiaan suosikiksi. Naapurirakennuksesta sai pulla-kahvit /
-teet / -vedet eurolla, joten käytiin vielä nauttimassa sellaiset. Lisäksi
miehen mukaan lähti säilykelihatuliaisia.
Päiväunien jälkeen lähdettiin syömään Pizzeria Rukaan.
Ravintola oli siisti ja tyylikäs. Siellä oli hyvä palvelu ja miellyttävä
tunnelma. Poika tanssahteli pöytien välissä hyvän musiikin tahtiin. Pizzat
maksoivat noin 13-14 euroa kappaleelta. Lasten salaatti-patonkiannos maksoi
6,80 €, jossa leipäpalat oli valmistettu pizzataikinasta. Ne osoittautuivat
pojan herkuiksi. Ruoka oli hyvää, ja jälkiruoaksi tarjottiin lapselle vielä
tikkari.
Lasten salaatti-patonkiateria |
Pizzeria Rukan kasvispizza |
Loppuilta tutkittiin mökillä uusia kirjoja, ja lasten nukahdettua käytiin vielä myöhäisillan saunassa.
16.9.2016
Aurinkoisena aamuna suuntasimme Rukan alueelta löytyvälle
Kivilammen vaellusreitille (4 km). Reitin lähtöpaikka sijaitsi Royal Rukan
takana.
Reitti oli sorapohjainen, ja maisemia matkan aikana näkyi melko vähän. Tuuli oli kova, mutta pysähdyimme matkan varrella uudelle kodalle lämmittelemään. Sytytimme tulen, ja nautimme eväät nuotion ääressä. Laavulta oli näkymä alas Kivilammelle. Lämmittelyn lomassa etsittiin myös alueelle piilotettu geokätkö.
Reitti oli sorapohjainen, ja maisemia matkan aikana näkyi melko vähän. Tuuli oli kova, mutta pysähdyimme matkan varrella uudelle kodalle lämmittelemään. Sytytimme tulen, ja nautimme eväät nuotion ääressä. Laavulta oli näkymä alas Kivilammelle. Lämmittelyn lomassa etsittiin myös alueelle piilotettu geokätkö.
Matkaa jatkaessamme paikalle pyrähti useampi kuukkeli,
joille maistui viimeiset mukaan otetut pizzatikut, joita nuotiolla evääksikin
lämmitettiin.
Vaelluksen jälkeen palasimme takaisin mökille, jossa päiväunien
aikana lämmitettiin takkaa ja hävitettiin viimeisetkin vilunrippeet.
Myöhemmin laavuteema jatkui viereisellä laavulla, jossa
grillattiin makkaraa ja maissia – kullekin makunsa mukaisesti. Iltapalaksi
tehtiin vielä viime vuonna kehitettyä uuniraclettea.
Päätimme vielä tänään vaeltaa toisenkin reitin, joka löytyi
Konttaisen parkkipaikan läheisyydestä. Sinipyrstön pyräh(d)yksen pituus
parkkipaikalta mitattuna oli n. 2,5 km, joka sopisi pituutensa puolesta myös
2-vuotiaallemme. Maasto oli kuitenkin korkeuseroistaan johtuen vaativaa, polku
oli paikoitellen melko märkä, ja matkan varrelle oli kaatunut useita puita,
joten reitti oli haasteellinen. Kantorinkka tuli tarpeeseen. Vauva matkasi
rintarepussa.
Polku kulki osittain Konttaisen rantaa myöten. Metsän
siimeksestä löytyi levähdyspaikka, jossa oli pöytä ja kaksi penkkiä. Pidimme
siinä pienen juomatauon. Poika söi reitin varrelta löytyviä mustikoita. Aivan
matkan loppumetreillä törmäsimme vielä muutamaan poroon, jotka päästivät meidät
melko lähelle.
Paluumatkalla mökille pyörähdimme vielä Rukan keskuksessa,
jossa käytiin ihastelemassa Pentikin tuotteita ja Riipisen kahvilan tunnelmaa. Mukaan
tarttui myös matkailuaiheisia ja alueen lehtiä.
Mökillä tehtiin ruoka ja laitettiin lapset nukkumaan.
Nautittiin hetki tekemättömyydestä ja istumisesta. Alkuilta herkuteltiin
dippaillen ja poltettiin takassa tulta. Viimeisen illan kunniaksi kävin vielä
pojan kanssa pikasaunassa – pitkään kun hän ei vielä siellä viihdy. Loppuilta
kuluikin vain television ääressä.