Ylimmäinen Hiidenlampi, Hiiden Hurmos -reitillä Oulangassa |
Mökki pilkottaa puiden takaa |
Vanhan perimätiedon mukaan ruska saapuu suurinpiirtein 12.9. klo 14.00. Syyskuun toiseen viikonloppuun ajoittui tämänkin syksyn ruskalomamme Kuusamon Rukalle.
Mökki
tuoksui tutulta ja oli yhtä kotoisa, kuin aina ennenkin. Ensihätään
valmistettiin pitkän matkan päälle ruoka.
Alkuillasta
lähdimme ulkoilemaan. Kuljimme metsässä, söimme mustikoita ja kävimme
rinteillä. Pojalla oli tilaa ja turvallista juoksennella ympäriinsä.
Iltasella
nautittiin takkatulen tunnelmasta sohvalla rentoutuen.
10.9.2015
Lähdimme
heti aamupalan jälkeen kohti Kuusamon keskustaa. Kävimme leikkimässä jäähallin
takana sijaitsevalla leikkikentällä, jossa poika piti erityisesti isosta
liukumäestä. Leikkikentän vieressä, järven rannan tuntumassa sijaitsi kota ja
nuotiopaikka. Lähellä oli myös polkuautorata hieman isommille lapsille.
Skeitti- ja urheilupaikkoja löytyi myös kiitettävästi.
Kiikuttuamme
ja leikittyämme kävimme vielä etsimässä läheltä geokätkön, ja jätimme jälkemme
tähänkin maastoon.
Kirpputoreista
innostuneena vierailimme keskustan kahdella kirpputorilla. Kirpputori
Karpalossa meitä kiinnosti erityisesti lasten lelut, joita myyjän mukaan
myytäisiin ”vaikkapa 10 centillä, halpa on, ei paljon mitään”. Keräsimme
kassillisen pikkuautoja ja –eläimiä (yhteensä 19 kpl), joista maksoimme kassalle
yhteensä 2 euroa. Myös toiselta kirpputorilta löytyi kotiinvietävää.
Kävimme
hakemassa ruokakaupasta vielä täydennystä jääkaappiin ennen kuin suuntasimme
Kuusamon Uistimen kahvioon. Kahvion olimme valinneet sieltä löytyvän akvaarion
vuoksi, joka jaksoikin ihmetyttää ja viihdyttää poikaa, vaikka pienet akvaariot
luonnonkalojen elinympäristönä hieman vanhempia mietityttikin. Kahvi ja
pillimehu maksoivat euron kappaleelta. Pulla oli 2,90 €. Kuitin lopussa oli
hauska viesti ”Kireitä siimoja”. Kahvilasta olisi halutessaan voinut ostaa
mukaansa myös kaikenlaisia ihania matkamuistoja.
Palasimme mökille, jonne Kuusamosta oli n. 20 minuutin ajomatka. Pakkasimme mukaamme uudet varusteet, ja jatkoimme matkaamme perinteiseen sienipaikkaamme järven rantaan. Sienisaalis oli tänä vuonna jo kotimaisemissa jäänyt olemattomaksi, mutta viime vuoden valtavasta sadosta johtuen olimme vielä toiveikkaita.
Laitoimme
pojan nukkumaan vaunuihin auton viereen, ja kuljeskelimme itkuhälyttimen kanssa
lähimetsän maastossa. Sieniä ei kuitenkaan ollut kuin ”kourallinen”, joten saimme
puhallella tyhjiin käsiin. Pojan kuitenkin jatkaessa uniaan suuntasimme
rantaan, missä tyhjä sienisanko toimi istuimena. Vesi oli jo melko kylmää.
Jonkin aikaa auringossa istuttuamme palasimme autolle, ja odottelimme pojan
heräämistä peräluukkua sohvana pitäen. Kolme kuukkeliakin kävi vierailulla.
Illalla
herkuteltiin makaronisalaatilla, bataattitikuilla ja muutamalla sienellä. Vielä
ennen iltasaunaa pelattiin koko perheen voimin jalkapalloa ulkona. Sauna olikin
hyvin pikainen, koska poika ei vielä välitä kauaa istua löylyissä, saatika
paikoillaan.
Niittylato Hiiden Hurmos -reitin varrella |
11.9.2015
Poroaita, Hiiden Hurmos |
Ylimmäinen Hiidenlampi, Hiiden Hurmos, Oulanka |
Reitti oli erinomaisessa
kunnossa, ja sen varrelta löytyi paljon mielenkiintoista nähtävää. Matkan varrella
pääsi tutustumaan mm. poroaitaan, jota sai katsella hieman ylempääkin kiiveten
pieneen näkötorniin. Lisäksi matkaa kuljettiin Ylimmäisen Hiidenlammen
kupeessa, ja Alimmaistakin Hiidenlampea nähtiin hieman kauempaa. Välillä poika
käveli itse, välillä hän istui kantorinkassa. Eväät syötiin niittyladon kupeessa.
Myös tulipaikka olisi ollut reilun kilometrin päässä reitin päätepysäkistä.
Parhaat maisemat koittivat viimeisenä – Kiutakönkään upeat kosket tallennettiin moniin valokuviin.
Matkaan
kului reilu kaksi tuntia ruokineen, valokuvauksineen ja vaipanvaihtoineen.
Mökillä lepäsimme pojan päiväunien ajan sekä laitoimme itsemme ravintolakuntoon. Suuntasimme puoli neljäksi ravintola Rukatonttuun, jonka oikeita aukioloaikoja emme olleet ikäväksemme löytäneet. Keittiö ei tietenkään ollut auki vielä tuolloin, emmekä voineet jäädä melko malttamattoman pojan kanssa odottamaankaan. Niinpä suuntasimme lopulta tänäkin vuonna ravintola Kaltiokiveen Rukankylään. Sekä isännänleike että kasvispaistos maksoivat 17,90 €.
Ruokailun
jälkeen ohjelmassa oli jälleen jalkapalloa mökin pihassa.
Päätimme
kokeilla valmistaa iltapalaksi raclettea, ja kun raclette-grilliä ei ollut
mukana, keksimme oman versiomme – uuni-racleten. Raclette valmistettiin
näppärästi uunissa siten, että vuokaan pilkottiin halutut ainekset, joiden
päälle ladottiin Ritari-juustosiivuja. Vuoka uuniin grillaukselle, kunnes
juusto on sulanut. Raclette oli vähintäänkin yhtä hyvää, kuin raclette-pannulla
valmistettuna.
12.9.2015
Olimme
saaneet kutsun Palosaaren poro- ja kalastustilalle. Tila sijaitsi lähempänä
Kuusamoa, jonne saavuimme aamupäivästä. Tutustuimme poroihin, joita saimme myös
syöttää. Tilalta löytyi myös mm. vanha talo, joka kesäaikaan toimi pienenä
kioski-kahvilana. Tilan yrittäjät valmistelivat piha-aluetta seuraavan päivän
tapahtumaa varten, ja kävipä tilalta ruoka-aineksia hakemassa myös kokki Sami
Garam.
Laavu mökin vieressä |
Tiedustelimme
Rukan infosta rinnesuunnistuskarttoja, mutta kokemattomina suunnistajina emme
kuitenkaan viitsineet maksaa A4-tulosteesta kuutta euroa, vaan päätimme käydä
muuten vain kävelemässä alueella. Samaan aikaan oli käynnissä myös Rukan
kortteli- ja tunturiajot, joten kulkua oli jonkin verran rajoitettu. Söimme
pullat Pitäjän Pirtin terassilla, josta oli kätevä seurata pyöräilykisoja.
Kahvi maksoi 1,80 €, mehu 1 €, jättimunkki 3 € ja hieman kuivahtanut berliinin
munkki 2,90 €.
Alueella
kierreltyämme palasimme takaisin mökille, jossa ohjelmassa oli tälläkin
kerralla jalkapalloa ja päiväunia. Illallinen lämmitettiin tänään mökin
vieressä laavulla.
Pojan mentyä
yöunille, menimme aikuisten kesken saunomaan. Loppuilta kuluikin television
ääressä rentoutuen.
13.9.2014
Upea ruska
ja mukava loma olivat jälleen takana. Edessä oli enää mökin siivous, kotimatka
ja mukana ihanat muistot.
Valmis, uusi Ski Bistro |