Ajoimme asuntoautolla Lestijärven Valkeisjärven leirintäalueelle, mistä mieheni osti kalastusluvan. Lupa maksoi 15 € vuorokaudelta. Puin ylleni lenkkivaatteet ja siirryin hetkeksi uuden harrastukseni, juoksemisen pariin. Mieheni ja poikani ajoivat tällä välin järven rantaan vajaan parin kilometrin päähän leirintäalueesta.
Saimme auton aivan rannan tuntumaan. Vieressä oli suuri
hiekka-alue rinteessä, mistä vierailumme aikana joku uskaltautui uimaankin. Aurinko
paistoi vielä hetken, kunnes sää muuttui synkemmäksi. Pitkin päivää ripotteli
vettä tai tuuli viileästi.
Valmistelin ruoan autossa myöhempää grillausta varten. Leikimme
pojan kanssa mukaan otetuilla leluilla ja kävyillä, joita oli erityisen kiva heitellä
veteen.
Pian myös appivanhempani saapuivat omalla autollaan.
Appiukko kävi hakemassa kalastusluvan, ja tiedusteli samalla sijaintimme
maksullisuutta. Hän maksoi varmuuden vuoksi ja yleisen hyvän hengen nimessä molemmista autoista 20 €. Lopuksi hänelle muistutettiin,
että kalaa ei sitten nosteta päivärajoitusta enempää.
Laitoimme hiiligrilleen tulen ja odottelimme parasta
hiillosta järvelle katsellen. Virvelit olivat pyynnissä, ja kerran joku niihin
nappasikin. Mitään ei kuitenkaan saatu. Mieheni kokeili vielä appiukon uusia kahluuhousuja, joilla pääsi kahlaten
kauas rannasta perhoa heittelemään.
27.6.2015
Päivä valkeni hieman aurinkoisempana. Aamupala syötiin
ulkona maisemia ihastellen. Poika teki appivanhempien kanssa hiekkakakkuja. Vihdoin
kalaonnikin oli myötä, kun koukkuun tarttui taimen.
Pian pakkasimme tavaramme ja suuntasimme kohti seuraavaa kohdetta. Ajoimme
muutaman kilometrin päähän, mistä jatkoimme 400 metriä pitkospuita pitkin Pökkelöniemen
laavulle. Laavulla sytytettiin nuotio ja istuttiin juuri alkaneelta sateelta katoksen suojissa. Pienessä saaressa oli useita pieniä rakennuksia.