Varasimme
Aurinkomatkojen äkkilähdön Kreikkaan, Santorinin Kamariin, hotelli Fomitheaan
syyskuun alkupuolella. Kahden aikuisen ja yhden alle puolivuotiaan matkat
maksoivat yhteensä 990 €, mistä vauvan edestakaiset lennot yhteensä 50 €.
Viiden ja
puolen kuukauden ikäinen vauva istui lennon sylissä omassa turvavyössään.
Lentoaika oli menomatkan myötätuulessa vain kolme tuntia 15 minuuttia. Saimme
istua matkan tilavassa bisnesluokassa. Nousun ja laskun ajan juotimme vauvalle
vettä tuttipullosta estämään mahdollisen kivun syntymistä korvissa. Mitään
oireita ei onneksi ilmaantunutkaan.
Kentältä oli
lyhyt bussimatka kohteeseen, Kamarin kylään. Päivä oli todella tuulinen, hieman
vettäkin satoi välillä. Huoneemme sijaitsi hotelli Fomithean kolmannessa, ja
samalla ylimmässä kerroksessa. Siellä oli pienen ja osittain rikkinäisen
parisängyn lisäksi myös jalasta rikki mennyt pinnasänky. Huoneesta oli näkymä
altaalle ja vuorelle sekä osittain myös merelle. Huone oli onneksemme tilava,
sillä mukaan ottamamme lastenvaunut veivät oman tilansa. Vaunut kannettiin jokaisen
käyttökerran jälkeen ylös huoneeseen saakka, sillä ulos niitä ei uskaltanut
jättää.
 |
| Kasvispita ja pita gyros |
Suuntasimme
ensimmäiseksi kohti rantakatua. Kiersimme matkalla muutaman turistipuodin sekä
nappasimme fetapiiraan mukaan. Rantakatu oli kokonaisuudessaan noin
puolentoista kilometrin mittainen, ja se oli täynnä ravintoloita ja
matkamuistomyymälöitä. Kadun toisen pään tuntumassa tilasimme vielä pitat
kovimpaan nälkään, joita saarella sai n. 1,7 € – 3 € kappalehintaan, paikasta
ja täytteistä riippuen. Kasvisversiot olivat aina edullisempia, sekoituslihalla
(esim. kana-sika) täytetyt pitat olivat kalliimpia. Kuittia ei aina saanut.
Ruokailun
jälkeen suuntasimme Aurinkomatkojen järjestämään tervetulo- ja
infotilaisuuteen. Juomaksi sai valita joko mehun tai Ouzon. Oli mukava päästä kuulemaan
tietoa saaren eri kohteista.
Tilaisuuden
jälkeen palasimme hotellille ruokakaupan kautta. Heti alkuun huoneen wc-pöttö
meni rikki, eli huuhtelunappi jäi pohjaan paineen sieltä loppuessa. Tätä
tapahtuikin loman aikana joka päivä useaan otteeseen. Pöntön vesisäiliön kansi
oli avattava, ja sitä kautta hoidettava asia kuntoon.
Huoneessa
oli pieni keittiö, astiat kahdelle hengelle, keittolevy ja jääkaappi. Astioille
ei ollut tiskiharjaa tai tiskiainetta, eikä niitä myöskään siivoojan toimesta oltu
tiskattu kunnolla. Kaikissa valaisimissa ei myöskään ollut lamppuja, eikä niitä
sen vuoksi voinut käyttää. Myös ruokapöytä heilui. Hotelli oli matkatoimiston luokituksen
mukaan kaksi tähteä, oman luokituksensa mukaan kolme tähteä.
Vietimme
aikaamme hotellin parvekkeella maisemia ihaillen, ennen kuin lähdimme
illalliselle. Kiertelimme sivukujia päätyen lopulta moussakoille ravintolaan,
jonne vauvanvaunut sai mukavasti pöydän viereen (kuten lähes jokaisessa
muussakin alueen ravintolassa).
Loppuilta
kului huoneessa musiikkikanavan ja vauvan parissa. Illalla lämmin suihkuvesi
oli (kenties kylmästä säästä johtuen) loppunut, joten peseytyminen hoidettiin
kiireellä. Suihkupäälle ei ollut paikkaa seinässä, vaan sitä oli pidettävä
kädessä. Koska esimerkiksi lavuaari ja muutama muu paikka paljasti
jonkinasteista siivoamisen laiminlyöntiä, päätimme pitää kengät jaloissa myös
sisätiloissa.
Sänky oli
kova nukkua, mikä aiheutti molemmille selkäjumituksia.
29.9.2014
Aamupala
haettiin supermarketista. Astiat pestiin sormilla hinkaten ennen käyttöönottoa.
Päivä oli
edelleen tuulinen, vaikkakin jo edellistä huomattavasti lämpimämpi. Mereen ei
kuitenkaan tuulen vuoksi pääsisi uimaan tänäänkään.
Kamarin ja
Perissa kylien välissä sijaitsi Mesa Vuono –niminen vuori, minkä huipulle olisi
n. kolmen kilometrin patikointi. Kuljimme tietä pitkin palan matkaa, mutta
kovan tuulen, ylämäen ja vauvanvaunujen vuoksi ylösnousu jäi vain ajatukseksi.
Jo pienenkin nousun jälkeen kylään avautui kuitenkin kiitettävä näkymä.
Kuljimme
rantakadun toiseen päähän, mistä haimme geokätkön. Rannalla näkyi vain toisessa
päässä pari hassua penkkiä, joten istumapaikan saisi tarvittaessa ainoastaan
astumalla sisään ravintolaan. Pienen lenkin päätteeksi kurvasimme huoneen
kautta ravintola Danasiin, mikä sijaitsi vuorelle johtavan tien alkupäässä,
missä olimme aikaisemmin nähneet edullisia ruokia ja suomalaisen listan. Rannan
ulkopuolella ravintoloiden hintataso oli hieman edullisempi. Tarjoilijatar
puhui joitakin sanoja suomeksi, leperteli vauvalle ja oli todella ystävällinen.
Ruoka oli hyvää.
 |
| Giouvetsi |
Nappasimme
huoneeseen matkatoimiston lomakansion tutustuttavaksemme, mutta linja-autosta
mukaan saamamme info sisälsi jo aika pitkälti kaiken tarpeellisen. Retkiä tai kohteita
vauvan kanssa käytäväksi ei ollut montaa, mutta tiesimme jo ennen matkaamme,
että tulemme vierailemaan ainakin Oian kylässä ja Firassa, saaren pääkaupungissa.
Huoneen parvekkeella ei ollut ollenkaan varjopaikkaa, minkä vuoksi vauva voitiin tuoda ulos vasta auringon laskettua vuoren taakse. Aurinko laski loman alussa n. klo 17.15 ja loppulomasta jo lähempänä viittä.
Auringossa
oleskelu oli saanut molemmille päät kipeiksi, joten mieheni kipaisi iltapalaksi
vain pitat rantakadulta. Särkylääkkeiden ja iltapalan jälkeen olon helpotettua vietettiin
vauvan nukahtamisen jälkeen iltaa hetki huoneen parvekkeella kreikkalaista
musiikkia kännykästä kuunnellen. Hotellin alueella oli ilmainen wi-fi-yhteys.
Kreikkalaisia radiokanavia löytyy osoitteesta www.e-radio.gr.
30.9.2014
Tällä
kerralla aamupala haettiin suoraa leipomosta. Herkuista mukaan lähti
feta-oliivi-tomaattipiiras (tai leipä) sekä vaniljapiiras. Molemmat olivat niin
isoja, että niistä olisi riittänyt neljälle. Hinta oli silti ainoastaan 3,7 €.
Vaniljapiiras oli todella hyvää, eikä suolapalassakaan ollut moittimista.
Aamupalan
jälkeen suuntasimme lähimmälle bussipysäkille, mistä bussit lähtivät 20
minuutin välein. Hyppäsimme sisään ensimmäiseen, mikä oli jo valmiiksi täyteen
lastattu. Kaikille ei ollut istumapaikkoja. Vauva oli mukana rintarepussa, ja
vanha paikallinen mies tarjosikin kohteliaasti istumapaikkansa vauvan vuoksi.
Paikalliset tuntuivat olevan todella lapsimyönteisiä. Myös homomyönteisyys
näkyi saarella.
Bussilippu
maksoi 1,6 € suuntaansa. Vauva kulki sylissä ilmaiseksi. Firan kautta oli
kuljettava seuraavaan kohteeseen bussia vaihtaen, joten päästäksemme Oian
kylään, maksoimme kaksi lippua suuntaansa per henkilö. Firan bussiasemalla oli
hirvittävä tungos, ja oikean bussin saavuttua alkoi melkoinen kilparynnistys
bussille. Vauvanvaunujen kanssa ei olisi ollut tuohon rumbaan, eikä myöskään
näihin kohteisiin asiaa.
Sekä Fira
että Oia vilisi kiinalaisia turisteja, joita roikkui vaarallisen näköisesti
talojen katoilla ja muissa koheissa hyvin kuvien toivossa. Useat heistä olivat
hääpareja.
Oia oli
todella kaunis kylä. Kiertelimme katuja ja kuvasimme maisemia. Matkamuistojen
ja ravintoloiden annoshinnat olivat jopa kaksinkertaiset Kamarin hintoihin
verrattuna. Suuntasimme kuitenkin erääseen maisemaravintolaan, missä tilasimme edullisemmat
Santorinin salaatit. Santorinin salaatti on saaren oma muunnos kreikkalaisesta
salaatista. Alkuun tuotiin kysymättä leipäkori, mistä aina laskutetaan
erikseen. Tällä kerralla emme puuttuneet asiaan, mutta emme jättäneet myöskään
tippiä. On hyvä huomioida, että asiakas voi myös kieltäytyä pöytiin kysymättä
tuotavasta leipäkorista, sillä hinta kuitenkin lisätään hänen laskuunsa. Maisemat
olivat sentään hulppeat.
 |
| Santorinin salaatti |
Parin tunnin
Oia-visiitin jälkeen palasimme bussilla Firaan ja sieltä edelleen Kamariin.
Päivä oli todella lämmin, ja hienhajun saattoi haistaa hyvinkin helposti
bussissa.
Perillä
Kamarissa napattiin leipomosta pinaattipiirasta huoneherkutteluun. Parvekkeella
nautittiin hyvästä kreikkalaisesta musiikista ja lämmöstä. Illalla hyssyteltiin
vauvaa vaunuissaan aikansa unilleen, minkä jälkeen suunnatiin ravintolaan
syömään. Tällä kerralla kieltäydyttiin alkuleivistä, mutta tästä huolimatta
meitä laskutettiin niistä. Tippiä ei jätetty.
Illalla
istuttiin taas hetki parvekkeella vauvan nukahtamisen jälkeen.
1.10.2014
Siivooja ei
tiskannut edelleenkään astioita, vaikka huoneessa ei ollut niiden pesemiseen
tarvittavia välineitä. Aamupalaleivät tulivat jälleen leipomosta.
Tämä päivä
oltiin päätetty viettää hotellilla ja altaalla. Välillä taisteltiin vauvan
kanssa uni- tai nälkäkiukkua vastaan huoneessa.
Vauva sai
luvan polskutella altaassa mukaan ottamamme uimavaippa päällään, mutta ennen
tämän pukemista kokeiltiin pelkkien varpaiden kastelua allasvedessä, mikä osoittautuikin
liian kylmäksi, eikä vauvaa olisi saanut veteen polskimaan omasta tahdostaan.
Näin ollen vain aikuiset kävivät altaassa uimassa.
Koska
hotellin baarista ei myyty ruokaa, nautimme jälleen leipomoherkkuja huoneessa.
Välillä istuskeltiin parvekkeella vauvan nukkuessa huoneessa.
Illalla
suunnattiin syömään rantakadulle. Kadun ravintoloiden edustat olivat täynnä
painostavia sisäänheittäjiä, jotka osaltaan vaikuttivat toiminnallaan, ainakin
meidän kohdallamme, luotaantyöntävästi. Tämän vuoksi loppulomasta teki mieli
ennemminkin vältellä kyseistä katua, kuin nauttia sen ravintoloiden antimista. Päädyimme
kuitenkin tällä kerralla Taverna Zorbasiin. Sieltä sai myös kasvismoussakaa,
mitä piti tietysti kokeilla. Tilasimme alkuun myös yhden annoksen
valkosipulileipiä jaettavaksi, mikä laskutettiin kuitenkin kuitissa kaksi
kertaa. Muut ravintolan asiakkaat saivat moussakansa noin kymmenessä minuttissa
mikrolämpöisinä, mutta kasvismoussakan vuoksi odotimme ruokiamme n. 35
minuuttia. En ole elämässäni nähnyt tai maistanut niin järkyttävää moussakaa,
kuin mitä tästä ravintolasta sai. Ei sekään ollut syynä, että lähes koko ruoka
oli pelkkää valkokastiketta paria kasviksenpalaa lukuunottamatta, vaan vuoan
pohja oli vuorattu kuoripäällisillä ranskalaisilla! Eli käytännössä
kasvismoussaka oli tehty vanhoista ranskalaisista ja löysästä
valkokastikkeesta. En ymmärrä, minkälainen kokki tekisi tällaista roskaa. Jos
jotain hyvää haetaan tästä kokemuksesta, oli se, että vauva nukkui koko
ruokailun ajan. Kun mainitsin kokemuksesta tarjoilijalle, joka nimenomaan sitä
itse kysyi, ei hän noteerannut palautetta kuitenkaan millään tavalla. Lähdimme
tuohtuneina pois, emmekä koskaan enää menisi tähän paikkaan uudelleen. Hyvää
kasvismoussakaa saa ainakin täältä: (http://lomablogini.blogspot.fi/2013_03_01_archive.html).
2.10.2014
Leipomoaamiaisen
jälkeen suuntasimme matkamuistomyymälöihin tavoitteena hankkia kaikki puuttuvat
tuliaiset ja matkamuistot. Ostoskierroksen jälkeen saalis vietiin huoneeseen,
missä syödessämme siivooja teki työtään – siivosi keskilattian. Tästä
suuntasimme edelleen meren rantaan, missä vaunut jätettiin varjopaikkaan, ja
käytiin vuorotellen pulahtamassa mereen. Aaltojen mukana oli miellyttävä
uiskennella. Ranta oli tummanharmaata hiekkaa. Vauvakin kokeili varpaillaan
merivettä, mutta vesi oli hänelle tälläkin kerralla liian kylmää, ja meren
kohina taisi myös olla hieman pelottavaa.
Uimisen
jälkeen suuntasimme päiväpitoille Gyros Stoppiin, missä kasvispita maksoi tällä
kerralla 1,7 € ja lihaisa gyros-pita 2 €. Pitat nautittiin kuppilan pöydissä
oluet kyytipoikina. Ranta toimi erinomaisena lomamaisemana.
 |
| Sienirisotto |
Kaupan
kautta täydennettiin jälleen jääkaapin sisältöä. Pieni pulahdus altaassa vielä
ennen suihkua, minkä jälkeen suunnattiin kohti rannan ravintoloita. Tällä kerralla
kohde oli valittu jo etukäteen. Taverna Irini’s sijaitsi lähimpänä vuorta, ja
se oli jo ennen pimeäntuloa melko täynnä. Meidät ohjattiinkin tyhjemmälle
ravintola-alueelle. Koska olin päivemmällä vilkaissut listaa väärin, eikä
sieltä löytynytkään sieni-kermarisottoa, tiedustelin mahdollisuutta tilata
sellainen listan ulkopuolelta. Tämä onnekseni sopi tarjoilijalle, ja sain sen
hintaan 8,9 €. Mieheni tilasi pasta bolognesen (8 €). Vaikka ravintola oli ”vähän
kalliimpi”, eikä siltikään kallis, oli ruoan hinta-laatusuhde erinomainen ruoan
maun ollessa ammattitasoa. Ravintolassa soi myös livemusiikki kolmihenkisen
yhtyeen toimesta, yhtenä soittimena mm. viulu. Täällä ei iloksemme tuotu
myöskään alkupalaleipiä. Ruoka oli erittäin hyvää, ja paikasta jäi todella hyvä
mieli.
3.10.2014
Aamupalan
jälkeen suuntasimme bussilla Firan kaupunkiin. Bussi oli jälleen tungettu liian
täyteen. Tällä kerralla sain vauvan kanssa paikan vanhemmalta naisturistilta.
Firan
kaupungissa mutkitteli pieniä, kapeita kujia täynnä turisti- ja muita
myymälöitä. Useassa putiikissa haisi tupakansavu, eikä hintoja oltu juurikaan
merkitty tuotteisiin. Myös Fira oli Kamaria kalliimpi matkamuistojen osalta.
Ruoka oli jonkin verran Oiaa edullisempi. Kävelykierroksen ja maisemakuvailun
jälkeen ostettiin mukaan pitat suurimpaan nälkään.
Paluumatkalla
hotellille ostettiin vielä leipomosta herkkunälkään leivokset ja kaupasta
jäätelöt. Omani oli moneen kertaan sulanut, joten pyysin saada vaihtaa sen.
Vaihto onnistui, vaikka myyjä ei vaikuttanut asiasta kovin iloinen olevankaan.
Tänään oli hieman pilvisempi päivä, ja loppupäivä istuttiinkin vain parvekkeella.
Välillä käytiin ravintolassa syömässä, mistä edelleen palattiin takaisin
parvekkeelle. Toisaalta, ilman liikoja suunnitelmia ja kiirettä loma tuntui
enemmän lomalta, kuin jatkuva toiminta ja kiireessä kiertäminen.
4.10.2014
Olimme
suunnitelleet viimeiselle päivälle matkan Kamarissa sijaitsevan Mesa Vuonon
vuorelle. Ylös lähdimme minibussilla, minkä hinta oli meno-paluuna 10 € /
henkilö. Matka oli mutkainen, ja hurja kapeaa, vuoren rinnettä mutkittelevaa
tietä pitkin. Matkaa taittoi moni jalkaisin.
Ylhäällä oli
valtava tuuli, eikä pystyssä tahtonut pysyä. Kameroista ja hatuista kannatti
pitää kiinni. Ylhäältä oli hienot maisemat aina lentokentälle saakka. Myös
naapurikylä Perissa näkyi vuoren toisella puolella. Maksoimme muinaisen Thiran
rauniokaupunkiin kahden euron liput ja lähdimme kipuamaan sinne vieviä portaita
pitkin myrskyä uhmaten. Kova tuuli olis ilmeisesti vaivannut vuorella myös ”tuulettomana”
päivänä.
Rauniokaupunkiin vei kapea, rotkon laidalla mutkitteleva polku, mitä pitkin
kulkeakseen olisi tullut rohkaista huomattavasti mielensä. Ihmisiä heiluttelevan
tuulen ja hurjan reitin vuoksi päätimme olla jatkamatta matkaa vauva
rintarepussa roikkuen. Niinpä palasimme takaisin bussien pysähdysalueelle
odottamaan noutoaikaa. Minibussit kulkivat tunnin välein. Hetken odoteltuamme
totesimme, ettemme jäisi odottamaan seuraavan bussin tuloon saakka, vaan
kulkisimme matkan alas kävellen. Tuumasta toimeen lähdimme matkaan. Muutaman
valokuvan ja vedenjuonnin vuoksi tehtyjen pysähdysten kanssa paluumatka kesti
noin 45 minuuttia. Olimme alhaalla bussin kanssa samaan aikaan. Hieman
harmitti, että rauniokaupunki jäi näkemättä, mutta ratkaisu oli tässä
tilanteessa meille paras mahdollinen.
Pikaisen
hotellipyörähdyksen jälkeen kävimme päiväruokailemassa uudelleen ravintola
Danas:ssa, missä kokosimme aterian tällä kerralla pelkistä alkupaloista. Ruoka
ja palvelu oli tälläkin kerralla hyvää.
Ruoan
jälkeen suuntasimme rannalle, ja uiskentelimme hetken meressä. Pulikoimisen
jälkeen siirryimme hotellille, missä kävin vielä kerran uimassa altaassa.
Ohjelmassa oli myös tavaroiden pakkaamista.
 |
| Pork steak |
Suuntasimme
illalliselle ravintola Captain’s Corneriin, minkä keulakuvana oli vanha,
sympaattisen näköinen, viiksekäs mies. Sama mies tarjoili ravintolan
asiakkaille ruokia. Tällä kerralla emme raaskineet edes kieltäytyä
alkupalaleivistä (1,5 € / henkilö), jotka vanhus kantoi hymyillen pöytäämme.
Ruoka oli todella edullista, ja mieheni mukaan pork steak oli loman paras
ateria. Kermasienet ja kasvismunakas olivat hieman mauttomia, mutta sympaattisuus
riitti tällä kerralla korvaamaan kyseisen puutteen.
Vielä
viimeinen ilta istuttiin parvekkeella, tällä kerralla hieman edellisiltoja
myöhäisemmälle lasilliset viiniä nauttien.
5.10.2014
Huoneet luovutettiin
aamukahdeksalta. Bussi tuli noutamaan varttia myöhemmin toisen tien varrelta,
eli viisi minuuttia etuajassa. Matka lentokentälle meni maisemia katsellessa
yhdessä hujauksessa, ja pian olimmekin jo kotimatkalla.
