Kuusamo, Ruka, Jääskän Loma, 4.-8.9.2013

Rukan huipulta, ravintola Peak

Pohjoisen ruskan houkuttelemana lomamme suuntautui jälleen Kuusamoon. Ennen Rukalle saapumista täytettiin ostoskassit Kuusamon keskustassa, minkä jälkeen ruskan upeaa väriloistoa ihaillen ajoimme mökille.

Sen verran ehdittiin illasta nauttia, että kynttilät ja takkatuli sytytettiin, mutta pikku hiljaa suunnattiin ajatukset kohti seuraavaa päivää.

5.9.2013

Minigolf

Olimme varanneet etukäteen koskenlaskun Basecamp Oulangalta, mikä koittaisi vasta iltapäivällä. Aamupäivälle emme siis hirveästi kasanneet suunniteltua ohjelmaa.

Haimme Rukan keskuksesta esitteitä ja ajankohtaista Kuusamon tapahtuma- ja uutistietoa. Mm. esitteet Riisitunturista tarttuivat matkaamme.

Rukakeskuksen alueelle oli tullut uusia aktiviteetteja – ravintola Pisteen ja rinteiden välissä sijaitsi minigolf-alue, ja samaiselta paikalta lähti myös fresbeegolfrata.

Kävimme vielä ihastelemassa aina niin ihanaa Pitäjän Pirttiä, mistä muutama matkamuistokin tarttui mukaan.

Pitäjän Pirtti

Hieman kelloa vilkuillen ajoimme Itä-Rukan puolelle, ravintola Peakin parkkipaikalle. Pysäköintialueelta oli lyhyt nousu Rukan huipulle, mistä maisemia sai ihailla jokaiseen ilmansuuntaan.

Kiipesimme vielä Juhannuskallion päälle, mistä näköala laajeni edelleen. Olipa joku piilottanut alueelle geokätkönkin löydettäväksemme.

Juhannuskallio

Lähdimme puoli kahden aikoihin ajamaan kohti Oulangan Basecampia. Olimme varanneet koskenlaskun Kitkajoelta, nimeltään Villi K-18. Reitille kuului kolme koskea, tasoiltaan 2-4. Kävimme kaksi vuotta sitten laskemassa kosket 1-3, joten koskenlasku uudella reitillä kiinnosti. Koskenlaskun hinta oli 49 € / hlö, mistä S-etukortilla sai 5 € alennusta.

Ensin puettiin ylle sadevaatteet ja kumisaappaat. Olimme ottaneet mukaamme kamerat ja vesipullot, mutta niille ei tuntunut olevan tilaa lautassa. Kamera saatiin kuitenkin tungettua taskuun vedenkestävässä pussissa. Matkan aikana ei kuvia sillä kovin helposti saisi otettua.

Lisäksemme koskenlaskuun osallistui kaksi slovakialaista turistia. Ohjeet ja opastus toteutettaisiin siis pääasiassa englanniksi.



Jyrävä

Melontaharjoituksen jälkeen lähdimme melomaan kohti Karhunkierroksen maisemia. Ensimmäisenä alitimme pienen karhunkierroksen viimeisen riippusillan, minkä jälkeen alkoi ensimmäinen koski, kakkosluokan Niskakoski. Koko matkan pituus oli neljä kilometriä, mikä kuljettiin kokonaisuudessaan meloen. Koskenlasku oli siis melko raskasta ja hikistä puuhaa etenkin auringon paahtaessa pilvettömältä taivaalta. Matkan varrella nähtiin myös Jyrävänjärvi. Koskista seuraavana saavuttiin kolmosluokan Myllykoskelle. Viimeisimpänä ja pisimpänä meitä koetteli nelosluokan Aallokkokoski, missä vesi roiskui koko rahan edestä. Pian tämän jälkeen rantauduimme, vähän ennen kuutosluokan Jyrävää, mitä täällä ei laskettu edes hurjapäiden ryhmissä.

Rantauduttuamme saimme ottaa valokuvia rannalla sekä ylhäällä maisemia ja koskia ihastellen. Sadevaatteet koottiin kypärän sisään, mikä yhdessä pelastusliivien kanssa laitettiin riippumaan melaan. Mela heitettiin olan päälle matkan ajaksi. Paluumatka, reipas 2 kilometriä vaellettiin Karhunkierroksen reittiä pitkin takaisin lähtöpisteeseen. Kokonaiskestoksi koskiseikkailulle kertyi tunti ja 50 minuuttia.

Rukatonttu

Mökille palattuamme teimme uunissa lämpöisiä leipiä. Olimme suunnitelleet illaksi suuntaavamme ravintola Rukatonttuun, missä ohjelma-aikataulujen (internetissä) mukaan olisi yleistiedolla täytetty tonttuvisa. Päätimme lähteä testaamaan yleistietomme tason.

Ravintola ympäristöineen oli todella kaunis. Kerroimme tiskillä ottavamme juomat ja osallistuvamme tonttuvisaan. Myyjä kuitenkin totesi, ettei hänen tietojensa mukaan visaa järjestettäisi enää. Varmistus asiaan tuli myös keittiön puolelta – tietoja ei vain oltu päivitetty internetin tapahtumakalenteriin. Olimme pettyneitä, mutta emme kehdanneet lähteä ostamatta lupaamiamme juomia, vaikka siihen olisikin ollut hyvä syy. Kaakao maksoi 3 € ja iso olut (0,5 l) 5,5 €. Ravintolan terassille paistoi aurinko, ja siitä oli upea näkymä järvelle.

Illalla lämmitettiin vielä sauna ja nautittiin kynttilöiden ja takkatulen luomasta tunnelmasta.

6.9.2013

Tämän päivän olimme suunnitelleet pyhittävämme vaellukselle. Tämänvuotiseksi kohteeksi olimme valinneet Riisitunturin. 10,7 kilometrin mittainen Riisin Rietas tuntui sopivan pituiselta päivävaellukselta.

Matka mökiltä Riisitunturin lähtöpisteeseen oli kokonaisuudessaan 40 kilometriä. Huom! Infopisteen ja sitä ympäröivän parkkipaikan jälkeen oli ajettava vielä pari kilometriä ylöspäin, minkä jälkeen saavuttiin Riisitunturin aloituspisteelle.

Riisitunturin aloituspiste

Ensimmäinen 1,7 kilometriä oli nousua. Jo ennen Riisitunturin huippua maisemat olivat upeat. Huipulta lähti reittejä kolmeen eri suuntaan. Viivyimme ylhäällä jonkin aikaa geokätköillen ja kuvaillen.

Riisin Rietas jatkui seuraavat 1,7 kilometriä alamäkeen. Reitti oli juurakkoinen ja osittain kostea. Normaaleilla lenkkikengillä kuitenkin pärjäsi, kun katsoi, mihin astui.

Ensimmäinen laavu oli nimeltään Uusipuro. Laavu sijaitsi pienen lammen rannalla, ja se oli täynnä makkaroita grillaavia turisteja. Onneksi meillä ei vielä ollut nälkä. Seuraavat kilometrit kuljettiin suurimmaksi osaksi metsän siimeksessä, joten nähtävää ei juurikaan ollut. Siellä täällä solisi pieniä metsäpuroja. Muutamat historiaan liittyvät esittelytaulut piristivät meitä matkan aikana. Nautimme myös marjoista, joita oli mukava napostella aika-ajoin. Matkan aikana kohtasimme myös kuukkeleita.

Saavuimme suopohjaiselle heinäpellolle. Näkymä oli vaikuttava. Yhdestä ladosta oli enää vain katto jäljellä. Huomasimme toisessa ladossa olevan penkit, joten päätimme pitää ruokataukomme tässä, Riisinsuon niittyladolla, hieman puolenvälin paremmalla puolella. Evääksi oli tehty kaakaota, kahvia ja rieskaa. Ruokailun aikana sai tutustua alueen ja heinänteon historiaan, joista kuvitettuja tauluja riippui seinällä.


Riisinsuon niittylato

Pian alkoi jälleen ylämäkinousu. Nousun aikana ohitimme myös Soilun laavun, mikä jäi polulta n. 50 metriä sivuun. Jatkoimme matkaa ylämäkeen.

Riisin autiotupa

Seuraavana levähdyspaikkana oli Riisitunturin maja. Täällä oli matkailijoiden iloksi myös Riisin autiotupa, missä kamiinalla saisi helposti lämpimäksi koko kuuden hengen mökin. Kirjoitimme nimemme pöydällä olleeseen vieraskirjaan. Pihassa oli myös nuotiopaikka ja puuvaja. Innokkaat geokätköilijät löysivät kätkön täältäkin.


Maisemat muuttuivat sitä komeammiksi, mitä ylemmäs kuljettiin. Pian saavuttiin kuitenkin risteykseen, mistä loppumatka kuljettiin alamäkeen.
Vaelluksen kokonaiskesto kaikkine ohjelmineen oli hurjat 3 tuntia 50 minuuttia. Maaston korkeuserot, juurakkoiset polut ja oheisohjelma olivat hidastaneet matkantekoa. Riisin Rääpäsy (4,3 km) olisi saattanut olla tällä kertaa parempi vaihtoehto, ja senkin aikana olisi luultavasti nähnyt kaiken näkemisen arvoisen.

Vuohenjuustopaistos ja
savuporohärkä

Mökille palattuamme ja hetken levähdettyämme laitettiin sauna päälle. Olimme suunnitelleet syövämme illalla ravintolassa. Koska viime vuonna meidät ihastuttanutta Vanhaa Karhua ei enää ollut, päätimme ruokalistoja ja kasvisruokamahdollisuuksia punnittuamme illastaa ravintola Kaltiokivessä. Ravintolassa oli meneillään pihviviikot, jonka listalta olisi saanut koottua myös edullisen kasvisaterian (9 €, mikä koostui 3 € osista – perunat, salaatit jne.), mutta koska tämä selvisi vasta paikanpäällä, päätin tilata annoksen, mitä olin jo etukäteen suunnitellut. Vuohenjuustopaistokselle tuli hintaa 16,90 €, savuporohärkä maksoi 26,50 €, 0,6 litran olut 8,90 € ja 0,5 litran limsa 3,4 €. Ruoka oli erinomaista. Ravintola oli tunnelmallinen valaistuksineen. Ilta hämärtyi samaan aikaan, ja sekä ravintolan että alueen valot loistivat upeasti hämärtyvässä illassa.

7.9.2013

Oli jälleen tiedossa luontopäivä. Tänään kerättäisiin karvalaukut pois vanhasta, ”salaisesta” sienipaikastamme. Ja siellähän ne tapansa mukaan meitä odottivatkin. Saimme kerättyä kaksi pientä sangollista täyteen, ja vielä perkauksenkin jälkeen sieniä jäi reilusti suolattavaksi asti. Metsässä ei ollut ainoatakaan hämähäkinseittiä, eikä kotimetsissä riesana olevia hirvikärpäsiä. Täällä sai keskittyä täysin maisemiin ja metsän omiin ääniin ja tuoksuihin.

Ryöppäsimme sienet, minkä jälkeen päätettiin lähteä herkuttelemaan kahvilaan. Pitäjän pirtissä olimme nähneet pullia, joten suuntasimme sinne tyydyttämään makeannälkäämme. Tilasimme omenapiiraanpalan 2,90 €, mikä oli todella hyvää, kahvia 1,50 € ja kaakaon 2 €. Kiersimme samalla alueen ostoskohteet.

Takaisin tullessamme pyörähdimme Itä-Rukan rinteiden kautta, mitkä peittyivät sumun varjoon. Caravan-alueella oli useita matkailuajoneuvoja.

Mökin pihaan saavuttuamme kohtasimme poroja, joita olimmekin jo odottaneet ”vieraiksemme”. Nappasimme niistä muutaman valokuvan, ennen kuin ne jolkottelivat jäkälät suupielissä roikkuen tiehensä. Myöhemmin eläinvieraana mökin pihassa näimme myös jäniksen.

Pian laitettiin ruoat folioihin ja sytytettiin nuotio mökin vieressä olevalle laavulle. Metsän ja savun sekoittuva tuoksi oli kerrassaan ihana! Nuotion hieman hiillostuttua laitettiin kasvisnyytit ja pihvi kypsymään. Eväät syötiin myöhemmin sisällä.

Kävimme vielä iltakävelyllä viereisessä metsässä ja nevalla. Sää oli jälleen aurinkoinen, tunnelma oli pysähtynyt. Vielä sytytettiin sauna, missä ehdittiin käydä rentoutumassa ennen illan elokuvaa.

http://www.jaaskanloma.fi/kuusamoruka

http://basecampoulanka.fi/ohjelmat/sulan-maan-aikaan/koskenlasku/villi-k-18/

http://www.luontoon.fi/retkikohteet/kansallispuistot/riisitunturi/Sivut/Default.aspx
http://www.rantasipi.fi/hotellit/rukahovi/ravintolat/fi_FI/ravintolat/